Aatulle velliä!

Jokusen perhe oli aterialla. Koko iso perhe oli kokoontunut pöydän ympärille.  Perheen isä istui omalla paikallaan pöydän päässä, kuten aina. Tunnelma oli kotoinen.

Vain yksi ääni  häiritsi ruokailijoita. Se oli perheen pienimmän, eli Aatun ääni. Jostain syystä Aatu oli nyt huonolla tuulella. Kaikki tuntui pojalla olevan vialla. Mikään ei tuntunut olevan hänen mielestään hyvin.  Sen hän  ilmaisi varsin selvästi. Poika oli tyytymätön, jopa äidin valmistamaan ruokaan. Isä seurasi kuopuksen käytöstä huolestuneena. Mikä on tehnyt  aiemmin melko tyytyväisen ja kiltin Aatun noin oudosti käyttäytyväksi, isä mietti.  Kauan hän ei ehtinyt asiaa miettiä, kun Aatu ilmaisi tyytymättömyytensä  kaatamalla tahallaan lautasella olleen ruoan lattialle. Niin ei pojan olisi pitänyt tehdä, sillä siitä seurasi  rangaistus, jonka kaltaista Aatu ei osannut odottaa. Isä asteli ripein askelin pojan luo ja nosti hänet ilmaan ja kantoi pojan huoneen nurkkaan häpeämään sopimaton käytöstään.

Pöydän ympärillä olevat lapset hämmästyivät. Koskaan aiemmin he eivät olleet vastaavaa nähneet. Siksi se hiljainen puheen sorina pöydän ympärillä loppui, kuin veitsellä leikaten. Ruokailu jatkui hartaan ja kiitollisen tunnelman vallassa. Varsinkin lapset  – Aatua lukuun ottamatta- jatkoivat syöntiä kiitollisella mielellä. Tietenkin äidin valmistama ateria tuoksui kaikkien huoneessa olevien nenään. Herkullisen ruoan tuoksu nosti veden lasten kielelle.  Yhtäkkiä nurkassa seisova Aatu heräsi kuin unesta. Kielelle herahtanut vesi sai pojan nälän tunteen heräämään. Aatu seisoi nurkassa ja kuuli ruokailijoiden tyytyväisten äänten tunkeutuvan olemukseensa. Se kiihotti Aatun nälän tunnetta siinä määrin, että Aatun suusta kuultiin surkea parkaisu: ” Antakaa Aatulle velliä!” Poika tiesi tasan tarkkaan, miksi hän joutui seisomaan nälkäisenä nurkassa, kun toiset söivät tyytyväisinä maittavaa ruokaa. Nyt Aatua kadutti oma typerä käytöksensä. Nälän tunteen yhä voimistuessa Aatu katui typerää käytöstään. Hän pyysi käytöstään anteeksi ja lupasi, ettei koskaan enää käyttäytyisi yhtä typerästi. Isä oli heti valmis antamaan tuhmalle pojalle anteeksi kaiken. Aatu sai luvan palata paikalleen pöydän ääreen. Äiti laittoi Aatun lautaselle  ison annoksen maukkaalle tuoksuvaa lihakeittoa. Aatun sisimmässä oli juhlan tuntua. Maukas keitto väheni lautaselta hurjaa vauhtia, kun Aatu nosteli keittoa suuhunsa.  Kiljuva nälän tunne kaikkosi pojan vatsasta sitä mukaa, kun hän vauhdikkaasti ja kiltisti kauhoi äidin valmistamaa lihakeittoa. Aterian aikana muistui Aatun mieleen  pyhäkoulussa annettu muistolause: ” Poikani, älä pidä  halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee, sillä jota Herra rakastaa ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa. Kuritukseksenne  te kärsitte;  Jumala kohtelee teitä niin kuin lapsia. Sillä, mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? ”   Hep 12: 5 – 7 )-  Aatu ymmärsi, että hän sai kärsi nälkää ja yksinäisyyttä nurkassa seisoessaan tottelemattomuutensa takia. Aatu katui typeryyttään ja päätti tulevaisuudessa käyttäytyä kunnolla, jottei joutuisi uudelleen kärsimään tottelemattomuutensa takia.

 

Tämä kauan sitten  tapahtunut Aatun tarina on kuvaava ja valitettavan aito kuvaus kaikista kristityistä. Kaikilla  meillä on oma ”Aatu”. Se seuraa mukana jokaista Herran seuraajaa loppuun asti. Joku voi kilvoitella uskon tiellä  50 – 60 tai peräti 70 vuotta  tai kauemmin, mutta Aatu seuraa uskollisesti mukana koko ajan. Aatu on väsymätön. Edes paasto ei karista Aatua uskovan olemuksesta. Aatu piinasi apostoli Paavalia vuosikymmeniä. Hän rukoili ja paastosi. Mutta Aatu ei hyljännyt häntä, vaan kulki mukana niin tyynessä kuin myrskyisessä säässä. Lopulta hän parahti sanomaan. ” Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista”

( Room. 7: 24  ). Kun apostoli oli menettämäisillään toivon, Pyhä Henki tuli avuksi. Paavali sai vastauksen valituksiinsa: ”Kiitos Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen kautta”

( Room 7.25). Toivon mukaan näitä rivejä lukee joku kilvoitustiellä uupunut vaeltaja. Ehkä olet apostolin tavoin väsymäisillään ja menettämässä toivosi? Koen tehtäväkseni rohkaista sinua. Käännä uskon katseesi uudelleen Kristukseen! Katso Häntä, kuten silloin ensi kerran, kun tulit hänen luokseen. Hän otti sinut vastaan. Antoi kaikki anteeksi ja lahjoitti levottomaan mieleesi rauhan, levon ja tulevaisuuden toivon. Herra on uskollinen yhä. Hän voi uudistaa uskosi ja luottamuksesi

Herraan näin vuoden vaihteessa. Jeesuksen lahjoittama toivo ei jätä sinua häpeään. Jos haluat seurata häntä loppuun asti on tuleva hetki, että pääset lopullisesti eroon  ” Aatusta” ja kilvoituksesi vaihtuu ikuiseen iloon kirkkauden maassa.

Jussi Jokisaari.