Sananvapautta vai kiihotusta kansanryhmää vastaan

Kansanedustaja Päivi Räsänen on joutunut hankalaan tilanteeseen, jolla voi olla laajat yhteiskunnalliset seuraukset. Häntä tutkitaan 2004 kirjoitetusta pamfletista. Syyte on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että hän on ”vain” tulkinnut Raamattua.

Asiassa on monta näkökulmaa. On kyse siitä saako uskoa harjoittaa ja vedota Raamattuun sanan- ja uskononvapauden perusteella. Missä kulkee raja uskonnollisen mielipiteen ilmaisun, sananvapauden ja kansanryhmää vastaan kiihottamisen välillä.

Kaksi hyvää periaatetta on vastakkain. Laki on hyvä. Lähimmäisen panettelu esim. sukupuolen, uskonnon tai rodun perusteella on lain mukaan kielletty. Myös Jumala kieltää sen. Israelilaisten piti kohdella keskuudessaan asuvia muukalaisia hyvin. (3. Moos 19:33). Sana ”muukalainen” on mainittu Raamatussa n. 40 kertaa, eikä yhdessäkään kohdassa ole lupa kohdella häntä huonosti, kunhan hän ei viettele israelilaisia epäjumalanpalvelukseen. Sitä Jumala ei suvaitse.

Perustuslaki takaa jokaiselle vapauden mielipiteeseen sekä uskonnonvapauden. Suomea on pidetty kristittynä maana. Enemmistö kuuluu kirkkoon tai seurakuntiin. Mutta maa ei ole kristitty vaan sen asukkaista osa on ja osa ei ole. Kristitty haluaa kertoa pelastuksesta ja siitä ilosanomasta (=evankeliumi), jonka on itse kokenut. Hän tietää, että Jumala rakastaa jokaista ja Kristus on sovittanut jokaisen synnit. Hän uskoo, että vain luottamalla Kristukseen voi pelastua synnin seurauksista (Apt. 4:12). Ei ole mitään muuta tietä pelastukseen (Joh.14:6). Siksi hän varoittaa lähimmäisiään (Joh.3:16). Mutta kaikki ihmiset eivät ajattele samalla tavalla. Joillekin ihmisille puhe Kristuksesta on pahennus. He luulevat kristitty pitää itseään muita parempana ja tuomitsee heidät. Mutta tuomiovalta kuuluu ainoastaan Jumalalle.

Kun Räsänen siteerasi Raamatusta, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, kokivat jotkut sen loukkaukseksi. Kirjeessä roomalaisille Paavali kyllä tuomitsee …piip… harjoittamisen (Room. 1:26-27). On hyvä kuitenkin huomata, että tässä kohdassa keskeinen sanoma ei ole, että ”piip…taipumus on ainoa synti, joka estää pääsyn taivaaseen”.  Mitä siinä sanotaan? Teksti alkaa jo jakeesta 18: ” Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan…Sitten jakeissa 19-21 sanotaan, että he ovat tunteneet Jumalan, mutta ovat tietoisesti kääntäneet hänelle selkänsä ja ryhtyneet palvomaan epäjumalia. He ovat hyljänneet Jumalan ja siksi Jumala on hyljännyt heidät (jakeet 22-25). Huomaa myös, että jakeissa 29-31 on pitkä luettelo siitä, millaiseen syntiin tämä johtaa. Oletko koskaan lukenut oikein ajatuksella mitä kaikkea tästä voi seurata? Tiedätkö, montako eri syntitaipumusta tässä luettelossa on? Niitä on 21. Yllätyitkö? Jos Jumalalle kääntää selkänsä ei välttämättä lankea piip…suhteeseen. Kyllä heteroillekin riittää vaihtoehtoja. (Korostukset ja piippaukset ovat selvennykseksi ja turvakseni)

Mielipiteen esittämisessä tärkeää on asenne. Mikä on asenteesi Jumalan Sanaan ja lähimmäisiisi?  Joidenkin ateistien asenne Raamattuun on mielenkiintoinen. He etsivät siitä todisteita Jumalaa vastaan.  Mutta Raamattu on elämän oppikirja. Siinä tekijä (Jumala) kertoo miten hänen tekemänsä ihminen (sinä) toimii. Jos auton ohjekirjassa lukee, että moottori toimii bensiinillä, tankkiin ei pidä laittaa dieseliä. Se on valmistajan ohje. Sanan ja rukouksen kautta Jumala voi puhua ihmiselle, jolla on avoin asenne.  Pyhä Henki antaa siihen viisautta. (Snl. 2:6) Kaikkea emme kykene ymmärtämään. Osa jää uskon varaan, koska Jumalan ajatukset ovat paljon korkeammat kuin ihmisen ajatukset (Jes. 55:9). Ei autoilijankaan tarvitse ymmärtää moottorin toimintaa tehdäkseen oikein.

Asenteen lisäksi tarvitaan myös argumentointi. Siten perustelet omaa näkemystäsi.  Argumentointi antaa mielipiteellesi pohjan. Nettikeskusteluissa ei usein välitetä toisen perusteluista. Se on huonoa vuorovaikutusta.

Minun ihanneyhteiskunnassani on laaja sananvapaus, mutta myös vastuu. Mielipide on perusteltava. Hyvä on, jos sen pystyy osoittamaan käytännössä toimivaksi. Jeesus oli tällainen. Hän perusteli tehtävänsä täyttämällä Vanhan testamentin profetiat ja todisti toimivuuden lukusilla tunnusteoillaan. Hän koetteli myös sananvapautta ja maksoi siitä kovan hinnan. Kun Golgatalla kaikki näytti kääntyvän tappioksi, ylösnousemuksessa Hän osoitti, että tämä olikin lopullinen voitto ja tie on auki.

Kristitylle Raamattu on Auktoriteetti. Hänellä on Jumalan Sanaan kunnioittava Asenne. Hän Argumentoi asiat Raamatun perusteella. Hän Ajattelee Jumalan rakastavan ja Armahtavan ihmisiä. Hän haluaa Auttaa lähimmäistään, joka katuessaan saa Jumalalta synnit Anteeksi. (Tämä on seitsemän A:n ohjelma)

Päivi Räsäsen tapauksessa punnitaan sananvapauden asemaa Suomessa. Erityisesti: ” Saako mielipiteen pelkäämättä kertoa.”  Monet eivät uskalla vaan vaikenevat. Olisi harmi, jos tätä oikeutta rajoitetaan.

TEHTÄVÄ: Lue 1.Kor:18-31. Mieti, miten siinä näkyvät edellä esitetty 7 A:n ohjelma ja Sananvapaus.

Loppuun lisään vielä mietelmän sananvapaudesta, mielipiteestä ja rakkaudesta.

Sananvapaus on enemmän toisen ihmisen mielipiteen suvaitsemista

kuin hyväksymisen vaatimus omalle mielipiteelle.

Tällöin siitä seuraa kansanryhmän kiihottaminen rakkauteen.

 

Arto Siitonen

 


Tyly toivotus vai Jumalan armo?

Vuosia sitten olin kollegani kanssa Lapissa. Lapin kesä oli kauneimmillaan. Matkustimme linja – autolla. Sen katolla oli evankelioimisteltta. Olimme pakanneet sen hyvin. Linja – auto pysähtyi eräällä rautatieasemalla.  Sieltä autoon nousi  n.10 hengen seurue. Vieressäni oli vapaapaikka. Siihen istui n.40 – 50 vuotias nainen. Kun auto oli edennyt n.10 kilometriä kyseinen seurue alkoi laulaa tuttua hengellistä laulua” Kun Jeesus on omana mulla, niin kirkastuu myrskyinen sää.” Jostain syystä laulu ei oikein luistanut. Muistin, että kollegallani on voimakas ääni ja erittäin tarkka sävelkorva. Siksi kuiskasin hänelle: ” Yhdytään tuohon lauluun.” Yhdyimme lauluun niin se alkoi sujua. Vaikka olin heikko laulaja uskalsin yhtyä siihen hiljaisella äänellä. Kun viimeinen säkeistö tuli laulettua viereeni tullut nainen kysyi: ” Oletteko tekin uskomassa?” Vastasin: ” Kyllä minä Jumalan armosta olen uskossa.” Nainen kysyi heti: ” Ette kai te    ole vain niitä helluntailaisia? ” Vastasin: ” Kyllä minä kuulun helluntaiseurakuntaan.” Nainen parahti”: Voi, voi,  ja olette jo noin nuorena, niin väärään joutunut:”( Olin hiukan yli 20 vuotias).  Muka hämmästyneenä totesin: ” Niinkö? En tiennytkään, että olen joutunut väärään. ” Samalla otin salkustani Raamatun. Ojensin sen hänelle.  Rohkaisin häntä ja huomautin: ” Tässä on Raamattu.” Osoittakaa tästä, mistä asiasta minun pitää tehdä parannus.” Taas oli minun vuoroni hämmästyä, kun nainen vastasi: ” En minä osaa teitä Raamatulla neuvoa, sillä ei minulla ole aikaa lukea Raamattua, mutta minä toivon, että tapaisitte jonkun vanhan saarnaajan, he kyllä osaisivat neuvoa teitä.” Vastasin: ” Niin sillä kylällä, minne olemme menossa on Väinö niminen saarnaaja ( mainitsin hänen sukunimensä) Sen kuultuaan vierustoverini parahti: ” EI, EI! Väinö on  joutunut  aivan väärään, kun on  luopunut meistä vanhoista.” Siinä oli taas minulle poika poloisella uusi ihmettelyn aihe. Kuulin olevani väärässä ja Väinö oli AIVAN väärässä! Vierelläni istuvalla naisella oli ilmeisesti suuri hätä Väinön ja minun ikuisesta kohtalosta. Tätä asiaa pähkäilin  hetken mielessäni. Yhtäkkiä havahduin siihen, että viereeni oli tullut toinen matkustaja. Arvioin, että hän oli n. 70 – 80 vuotias mies.  Hän alkoi oitis puhua paatoksella evankelista Filippuksen ja etiopialaisen Kandagen hoviherran kohtaamisesta Gassan tiellä. Hyppysiäni alkoi ikään kuin syyhytä, sillä kyseinen Raamatun kertomus Apostolien teoissa 8 – luvussa. Se kohtaaminen johti etiopialaisen hoviherran  kääntymykseen ja kasteen ottamiseen evankelista kastoi uskoon tulleen hoviherran. Raamattu kertoo, että Kristuksen kohdannut ja kasteen saanut hoviherra ” jatkoi matkaansa iloiten”. ( Lue: Apostolien teot 8: 26 – 39 ). Tässä Raamatun kertomuksessa on useita tärkeitä asioita. Ehkä tärkeimpänä se, että Jumala johti ihmeellisellä tavalla etiopialaisen hoviherran henkilökohtaiseen Kristuksen  tuntemiseen. Kenties olet sisäisesti tyhjä ja köyhä.  Tunnet, että elämästäsi puuttuu jotain. Mutta mitä, sitä et itse tiedä. Todennäköistä on, että myös hoviherran sisäinen maailma oli ollut tyhjä. Ehkä sen takia hän lähti pitkälle matkalle Etiopiasta Jerusalemiin hengellisille juhlille. Vasta paluumatkalla hoviherra  sai  etsintäänsä vastauksen, kun hän löysi Jeesuksen.  Vakuutan kokemukseni perusteella, että Raamatun lupaukset ovat yhä voimassa, kuten Vapahtaja lupasi:  ” .Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä  j o k a i n e n  anova saa, ja etsivä löytää ja kolkuttavalle  avataan ” ( Matteus 7: 7, 8).

 

Palaan linja – auto matkaamme. Olin poistumassa linja– autosta. Vain askel ja olisin ulkopuolelle. Ikämies hätääntyi ja kajautti sanat: ” Kyllä se on ystävä sillä lailla, että jos et tee parannusta, niin helevetin peräseinällä heräät viimeisenä päivänä.” Sanoissa ei ollut vähäisintä armon häivää. Se tehtiin minulle selväksi kerralla. Toinen  Raamatun sana singahti mieleeni kuin ohjus: ” Sen tähden sinä oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa  kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset teet samoja tekoja”  ( Room 2:  1). En kuitenkaan sanonut noita sanoja ikämiehelle, vaan poistuin autosta, sillä se saapui matkan päätöspiteeseen.  Tunsin Raamattuni sen verran hyvin, että tiesin tuomiovallan olevan  yksin Jumalalalla. Siksi ikämiehen sanat eivät minuun mitään vaikuttaneet. Siksi tärkeintä on, että vastaanotat Jumalan armon henkilökohtaisesti tänään, kun sitä kaikille tarjotaan.

 

 Jussi Jokisaari


Mistä tunnet sä ystävän?

Vuosia sitten olin puolisoni kanssa Kela – kuntoutuksessa Turussa. Se oli järjestetty tietyn sairauteen sairastuneille ja heidän puolisoille.  Valitut oli lääkärien valitsemia. Seula, jolla  kurssilaiset oli seulottu oli tosi tiheä. Ainoastaan tietyt kriteerit  täyttäneet olivat saaneet kutsun. Hämmästyimme  kutsusta. Päivien aikana oli monenlaista kuntoutusta.  Kutsuttujen toivottiin osallistuvan kurssin ohjelmaan. Olimme aktiivisesti mukana kaikessa. Viimeisen päivän iltana oli yhteislaulutilaisuus. Menimme mukaan talon avaraan auditorioon, Tilaisuuden ohjelman vetäjä ilmoitti heti alkuhetkessä, että illan ohjelma koostuu toivomusten mukaiseksi. Hän rohkaisi mukana olevia esittämään itse ohjelmanumeroita. Esimerkiksi lausumaan runon tai laulamaan yksinlaulun tai käyttämään puheenvuoron. Tuossa vaiheessa kuiskasin puolisolleni, että aion käyttää lyhyen puheenvuoron. Varsin mielenkiintoista oli huomata, kuinka paljon ryhmästä löytyi innostusta  erilaisten ohjelmanumeroiden esittämiseen. Eläkkeellä oleva miesopettaja oli paikallisia. Ehkä  siksi hänet oli  valittu tilaisuuden juontajaksi? Ennen tilaisuuden alkua osanottajille jaettiin laulukirjat. Siitä sai kukin etsiä mieleisensä ja valita laulun ja esittää toivomuksen, että kyseinen laulu laulettaisiin. Useita lauluja oli jo toivottu, kunnes eräs mukana oleva esitti laulutoivomuksensa. Mieleeni jäi kyseisen laulun alkusanat: ” Mistä tunnet Sä ystävän?” Ennen kuin laulua ehdittiin aloittaa kävelin tilaisuuden juontajan luo ja tiedustelin  saanko käyttää laulun jälkeen lyhyen puheenvuoron. Sain luvan. Laulun viimeisen säkeistön lopulla marssin kadeterille, jotta olisin valmis sanomaan mielessäni olevan asian.  Laulun viimeiset sanat kuuluivat ” Kuka vierelles jää ? Kun laulu oli laulettu kerroin  Ystävästäni. Kerroin vakavasta sairauskohtauksesta, jonka hiljattain olin  saanut. Kerroin  150 kilometriä pitkästä ambulanssimatkastani. Matkan aikana tutkin vakavasti, kuka on nyt vierelläni. Sillä uskoin lähtöni tästä ajasta olevan edessä

Keskussairaalan tutkimuksissa löytyi väsymyksen aiheuttaja. Ruokavalioni muutettiin. Aloin toipua ja voimani palautuivat hiljalleen. Elämä jatkui. Voin sanoa rehellisesti, että elämässäni alkoi kuin uusi aika. Vuosia jatkuneet vatsakipuni ja tuskani loppuivat. Suorastaan riemastuttavaa oli kertoa kurssitovereilleni uskollisesta Ystävästäni Jeesuksesta. Tunsin, että Vapahtaja  oli lähellä. Vaikka olin lopen väsynyt.

Hämmästyksekseni aloin toipua sairaskohtauksesta. Elämäni on jatkunut sen jälkeen useita vuosia. Yksi asia on jokaisen ihmisen kohdalla satavarma. Jokaiselle meille tulee lähtö toiseen todellisuuteen ennemmin tai myöhemmin. Pyhään Sanaan on kirjoitettu: ”  Ja samoin kuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio” ( Hep 9: 27 ). Tämän määräyksen antaja on elämän  lahjoittaja, Jumala. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että jokainen ihminen valmistautuu henkilökohtaisesti ikuisuusmatkaa varten. Siitä on kirjoitettu Raamattuun vakava kehotus:” Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus” ( Apostolien teot  17: 30). Parannus eli henkilökohtainen kääntyminen Jeesuksen  puoleen on henkilökohtainen asia. Se koskee  jokaista ihmisiä. Oletko sinä tehnyt parannuksen?

Muista, että tämä päivä, jota nyt elämme on parannuksen teon ja kääntymisen päivä. Huomispäivää ei Jumala lupaa Sanassaan yhdellekään ihmiselle. Siksi eräs tunnettu filosofi on sanonut: ” Ota vaari tästä päivästä, sillä sen hartioilla lepää ikuisuuden vakavuus.”  Tee niin, sillä sitä sinun ei tarvitse koskaan katua!

Jussi Jokisaari