Mihin sinä uskot?

Tiede ja uskonto asetetaan usein vastakkain tyyliin: Tiede on todistettu oletus, mutta usko on vailla todisteita oleva olettamus eli maailmankatsomus tai mielipide.

Jeesuksen tunnusteot ja ylösnousemuksen näkivät tuhannet aikalaiset, jotka olivat jopa ennemmin valmiit kuolemaan kuin kieltämään sen minkä olivat nähneet ja kokeneet. Jeesuksen elämästä on enemmän historiallista faktaa kuin kenestäkään toisesta ihmisestä siltä ajalta, mutta silti sitä epäillään. Tuskin kukaan epäilee, että Aleksanteri Suuri oli oikea historiallinen henkilö.

Buddhalaiset uskovat, että kaiken olemus on harha. Mitään oikeasti todellista ei ole olemassa vaan kaikki olettamukset ja mielipiteet ovat vain harhaa. Kun tätä väitettä sovelletaan siihen itseensä, joudutaan kysymään: ” Mistä tiedämme varmasti, ettei tämä harhaväitekin ole harhaa”.

Mutta, jotta en harhauduttaisi täysin harhaan, palatkaamme asiaan. Tässä blogissa oli tarkoitus käsitellä kristillistä uskoa ja uskontoa sekä uskon kohdetta tutkimusten näkökulmasta.

Mihin sinä uskot? Tämä on tärkeä kysymys. Sitä se on, jos olet uudestisyntynyt kristitty. Jos et ole, on kysymys vieläkin tärkeämpi. Ihminen nimittäin perustaa elämänsä ja toimintansa siihen mihin uskoo ja sulkee elämästään pois sen mihin ei usko.

Voidaan olettaa, että uskovien seurakuntaan kuuluvat uskovat Jumalaan. Mutta kuva Jumalasta voi poiketa kovastikin seurakunnan jäsenten mielessä. Voit sanoa, että uskot Raamatun ilmoitukseen ja kristilliseen jumalakäsitykseen, mutta Raamatustakin on erilaisia tulkintoja. Vaikka monet tutkijat sanovat uskovansa Raamattuun voi heillä olla täysin toisestaan poikkeavat käsitykset monista uskon asioista.

Löysin netistä kysymysluettelon, jossa on 70 kysymystä. Esittelyssä kerrotaan, että sen avulla voi testata sitä mihin uskoo. Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa. Siis oikein professorin tekemä testi. Kävin kysymykset läpi. Niistä 3 käsitteli Jumalaa ja vakaumusta. Ei yhtään kysymystä Jeesuksesta, pelastuksesta tai syntien sovituksesta ja armosta. Prof. Schnellin mielestä ne eivät varmaan ole oleellisia uskomisen kannalta.  Kun pääsin viimeiseen kysymykseen, koin yllätyksen. Se kuului: Sukupuolesi? vaihtoehdot olivat: Nainen, Mies vai muu. Vaihtoehtoja oli 3. Testissä ei voinut ottaa kantaa siihen, uskonko, että on sellainenkin sukupuoli kuin Muu.

Mihin suomalaiset uskovat?

Kirkon tutkimuskeskus tekee kyselyjä määrävälein. Viimeisin 2018 tehty tutkimus kertoo: ”Kirkkoon kuuluu 71 %, usko enkeleihin ja Saatanaan lisääntynyt”. Sen sijaan 23 % suomalaisista ei usko Jumalaan. Saatanaa pitää todellisena yli 33 % suomalaisista.  Kuvaavaa on myös, että 42 % suomalaisista on täysin samaa mieltä tai osittain samaa mieltä väitteestä, että vaihtoehtoiset terapiat ja itsensä kehittämisen menetelmät voivat auttaa eheytymään ihmisinä.

Kehitys Suomessa näkyy johtavan yhä enemmän individualismiin. Niiden ihmisten joukko kasvaa, jotka uskovat johonkin ilmiöihin ja mystiikkaan. Uskotaan kyllä jumalaan, mutta sillä tarkoitetaan jumaluutta, jonka voi itse määrittää.

Entä sitten muualla? Europe’s Young Adults and Religion- raportissa vv. 2014-16 tutkittiin 21:ssä Euroopan maassa 16-29 vuotiaiden uskonnollisuutta. Keskeinen tulos oli, että Euroopan nuoriso on nopeaa vauhtia hylkäämässä kristinuskon. Tämä on huolestuttava, muttei kovinkaan suuri yllätys. Sen sijaan suuret erot maiden välillä on ainakin minusta yllättävää. Uskonnottomia on eniten Tsekissä (91%) ja seuraavana tulevat Ruotsi ja Viro, joissa uskonnottomia on yli 80 %. Uskonnollisimpia maita taas ovat Puola (81%) ja Liettua (75%). Mielenkiintoista tuloksissa on se, että entiset kommunistiset maat ovat ääripäissä samoin kuin Baltian maat.

On syytä huomata, että kyseessä oli uskonnollisuustutkimus. On nimittäin täysi eri asia, uskoako Jumalaan vai Jumalaa. Vain yksi n-kirjain muuttaa koko lauseen ja kysymyksen toiseksi. Usko Jumalaan on sitä, että uskoo Jumalan olevan olemassa. Jos uskoo Jumalaa, etsii Hänen tahtoaan ja pyrkii noudattamaan sitä. Tällöin hän laatii säännöt.

Verrataanpa tätä liikennesääntöjen noudattamiseen. Autoilijaa pidettäisiin outona, jos hän sanoisi: ”Uskon kyllä liikennesääntöihin. Ne on hyvä olla olemassa. On tärkeää ottaa ne huomioon. Haluan kuitenkin tänään ajaa autolla tien vasemmalla puolella. Ehkä huomenna taas siirryn oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Tänään noudatan nopeusrajoituksia, mutta huomenna en välitä noudattaa niitä. Tällainen menettely olisi holtitonta, vastuuttomuutta ja täysin tuomittavaa.

Monet suhtautuvat Jumalaan kuitenkin juuri tällä tavoin.

 

Arto Siitonen


Avioliitto – Vapaa valinta vai pakko; rakkaussuhde vai järkiliitto

Sanomalehdessä (HS 17.9.2019) oli pieni uutinen, jossa kerrottiin, että EU on kehottanut Suomea ”harkitsemaan pakkoavioliittojen kriminalisointia,” Uutinen oli otsikoitu: ”Hallitus pohtii avioon pakottamisen torjuntaa”. Jos otsikon ajatusta analysoi, voi todeta, että on hyvä, että Suomen hallitus pohtii. Sitten on kolme sanaa: Avioon pakottamisen torjuntaa. Pohdin mielessäni näitä sanoja. Avioliitto on alun perin Jumalan asettama. Pakottaminen ja torjunta eivät ole Jumalasta.

Jumalan alkuperäinen tarkoitus selviää Raamatun alkulehdiltä. ”Aatamille ei löytynyt sopivaa apua” Aatami oli mies, jonka oli Jumalan luonut maan tomusta. Siis ei syntynyt naisen synnyttämänä kuten me kaikki ihmiset olemme. Entä mitä apua ei löytynyt? Vaikka oltiin paratiisissa, puuttui oleellinen osapuoli: nainen. Tämä apu ei tarkoita pirttihirmua eikä orjatarta vaan elämänkumppania. Tämä oli siis alkuperäinen tarkoitus.

Aatamin nukkuessa Jumala otti häneltä kylkiluun ja loi naisen. Vaikka Jumala oli luonut koko maailmankaikkeuden pelkällä sanalla, otti naisen tekeminen niin koville, että oli pakko levätä yksi päivä.  Kun Aatami heräsi unestaan ja huomasi Eevan vierellään, hän oli varmasti pudottaa silmät päästään, heti hän ihastui tuohon naiseen ja huusi niin, että koko paratiisi kaikui: ”Vautsi. Mikä ihana NAINEN.” Juuri minulle sopiva. Raamatussa ei tätä kerrota, mutta luulen, että miehellä sydän jätti pari lyöntiä väliin ja hengitys salpaantui hetkeksi. Sitten pulssi kohosi ja sydän, otti puuttuvat lyönnit takaisin. Myös hengitys kiihtyi ja keuhkot täyttyivät paratiisin täydellisen puhtaasta ilmasta.

Sitten pari lankesi syntiin eli rikkoivat Jumalan uskollisuuden. Tuli ensimmäinen avioriita. Syyteltiin toisiaan. He joutuivat lähtemään paratiisista. Tuli häpeää ja murhetta. Myöhemmin heidän ensimmäinen lapsensa tappoi kateudesta nuoremman veljensä. Voi kuvitella, että suru oli pohjaton. Kuitenkin heidän liittonsa kesti melko pitkään. Aatamin kuoleman asti 930 vuotta.

Aika moni asia on muuttunut noista hetkistä. Suomessa yli puolet avioliitoista purkaantuu eroon ennen toisen osapuolen kuolemaa. Avioero tuli yhteiskunnalliseksi ongelmaksi jo Mooseksen aikana, kun asetettiin kysymys ”Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa” Tätä pohtivat myös Jeesuksen opetuslapset.

Suomessa ennen avioeroissa haettiin syyllistä mutta nyt teknisesti avioeron saa pakkaamalla matkalaukun ja pudistamalla tomut kengistään sekä ilmoittamalla uuden osoitteen.

Mutta palatkaamme otsikon kysymykseen – Vapaa valinta vai pakko. Vihkikaava on nerokkaasti laadittu: Siinä ei kysytä ”pystytkö” eikä ”tuntuuko siltä, että voisit rakastaa” vaan ”Tahdotko”. Siten teoriassa pakkoa ei ole. Miksi sitten hallitus pohtii tällaisia asioita ja muissa pohjoismaissa pakkoavioliitto on kriminalisoitu. Tähän syynä on tietysti se, että joissakin yhteisöissä tahdon -ilmaisu ei aina olekaan sulhasen tai varsinkaan morsiamen tahto. Vihittävä pariskunta on kyllä papin tai tuomarin edessä sanomassa ”Tahdon” mutta se itse asiassa tarkoittaa ”Tahtoo hän” ja hän usein istuu häävieraiden joukossa – vieläpä etupenkissä.

Eräs syy siihen, että monet liitot purkaantuvat on luulo, että avioliitto perustuu ihastumisen tunteeseen. Kun ensimmäinen pariskunta ajettiin paratiisista, oli Aatamin tunne varmasti erilainen kuin ensitapaamisella. Sanotaan, että miehellä on kaksi tunnetta – hyvä ja paha. Tuossa tilanteessa oli varmasti kyseessä paha tunne. Tilanpuutteen vuoksi (ja koska olen mies) en yritäkään kuvailla Eevan tunteita.

Muistan jonkun viisaan sanoneen, että mies toivoo vaimon pysyvän samanlaisena kuin hääpäivänä, mutta vaimo taas toivoo voivansa kyllä kitkeä miehestään ”pienet virheet” avioliiton aikana. Harmillista on, että molemmat erehtyvät.  Eräässä iskelmässä sanat kuuluvat: ”Milloinkaan et muuttua saa.” Se olisi kauhea kohtalo. Kymmeniä vuosia naimisissa, eikä olisi oppinut mitään. Tai sitten elää liitossa jatkuvan muutospaineen alla. Kokee, että niitä ”pieniä virheitä” on loputtomasti.

Jos nyt joku lukija hermostuu siitä, että esitän yleistyksiä miehen ja naisen eroista, hermostukoon kaikessa rauhassa. Toki säilymis- ja muutospaine voi liitossa olla myös toisinpäin. Tärkeintä on, että parisuhteessa puolisoilta löytyy ymmärrystä säilyttää ensirakkaus, mutta myös valmiutta muutoksiin. Ja armeliaisuutta vierellä kulkevaa kompastelijaa kohtaan.

Avioliitot ovat nykyisin monenlaisten paineiden ja muutosten kourissa. Vaimoni Marjatan kanssa liittomme on kestänyt 33 vuotta. Se on siis keski-iän kynnyksellä. Kuitenkin Aatamin ja Eevan liiton pituuteen on vielä matkaa.

Yhdessä pysymisessä meitä ovat auttaneet mm. avioliittoleirit ja alan kirjallisuus. Suosittelen niitä lämpimästi jokaiselle avioliitossa elävälle tai siihen pyrkivälle.

 

Arto Siitonen

 


Onnistuuko osakekauppa Jumalan kanssa?

Mieleeni nousi tapaus hengellisestä tilaisuudesta  vuosikymmenien takaa. Olin työntekijänä erään Pohjois – Suomen kauppalan helluntaiseurakunnassa. Seurakunta oli hiljattain perustettu. Siitä huolimatta – tai ehkä sen vuoksi- se vei Sanaa paikakuntalaisille sekä ympäristöpitäjiin. Nuorekkaassa joukossa oli hienoa toimia, sillä olin itsekin nuori. Seurakunnan rukoushuoneella oli paljon ja monipuolista toimintaa. Herra tunnustautui mukaan työhön. Aina silloin tällöin tuli joku uskoon myös rukoushuoneen tilaisuuksissa. Syntisen ihmisen kääntyminen Herran puoleen on aina riemullinen tapahtuma.

Oli synkkä syksyinen sunnuntailta rukoushuoneessa.  Kokoussasalin  alttarille tuli muutamia Jumalan apua etsiviä. Seurakunnan paimen ja sielunhoitoavustajat rukoilivat heidän puolesta ja opastivat heitä syntisten  Ystävän Jeesuksen luo..  Heidän  joukossa oli myös nuorehko mies. Menin hänen luokseen ja polvistuin hänen vierelleen. Tervehdin häntä, esittelin itseni ja tiedustelin, mitä asiaa hänellä on Jumalalle. Auliisti hän kertoi asian, joka hänen mielessä oli. Hän sanoi: ” Rukoilkaa puolestani, että Herra vapauttaisi minut viinan kahleista.” Yllätyin, kun kuulin miehen rukousaiheen. Valitettavasti joudun vastaamaan hänelle toisin, kuin hän ehkä odotti. Sanoin hänelle suoraan.

” Jumala ei tee kenkään kanssa osakekauppaa. Hän odottaa sitä, että ihminen antaa itsensä kokonaan Hänelle. Silloin ja vain silloin ihminen saa avun myös alkoholiongelmaan ja kaikkiin muihin ongelmiinsa. Mutta kokonaisvaltaista ratkaisua  Herran puolelle ei kyseinen mies halunnut tehdä. Siitä oli seurauksia. Hän ei vapautunut alkoholi, eikä muista ongelmista. Toisin sanoen miehen elämä jatkui samanlaisena, muuttumattomana. Hän joutui edelleen vaeltamaan ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa.

Miten on sinun kohdallasi, joka kenties luet näitä rivejä. Koetko olevasi kahleissa, joista et pääse vapaaksi? Neuvon sinua kuten kauan sitten sanoin miehelle, joka olisi mieluusti tehnyt osaratkaisun Jumalan kanssa. Älä erehdy luulemaan, että Herra alkaa hieroa osakekauppoja kanssasi! Muista: Jumala odottaa, että annat itsesi kokonaan Hänelle. Herran sana on ikuisesti muuttumaton. Sanan lupaukset ovat yhä voimassa. Ne ovat edelleen 100 %  totta! Yksikään Herran sana ei koskaan katoa. Siksi ojentaudu sanan mukaan. Rukoile Häntä. Huuda Herraa avuksesi, kuten sokea Bartimeus kauan sitten: ” Jeesus, Daavidin poika, armahda minua. Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: ” Daavidin Poika armahda minua. Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: ” Kutsukaa hänet tänne.” ” Ja he kutsuivat sokean sanoen hänelle: ” Ole turvallisella mielellä, nouse hän kutsuu sinua.”(  Markus 10: 47 – 49). On suurenmoista tietää, että Jeesus on sama tänään: ” Sanoohan Raamattu` Ei yksikään, joka uskoo häneen joudu häpeään.`  Tässä ei ole erotusta juutalaisen, eikä kreikkalaisen välillä, sillä yksi ja sama on  kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu ”  (Roo 10: 11-13 ).

 

– Jussi Jokisaari