Kun on vaikeaa

Koetukset. Haasteet. Erämaa-ajat. Ne ovat uskovalle haastavaa aikaa. Siinä Jumala koettelee uskoamme, jonka myötä luottamuksemme ja riippuvaisuutemme Jumalaan kasvavat. Mutta näinä hetkinä myös useasti koemme ehkä Jumalan olevan kaukana tai välittävän meistä hyvin vähän. Asioita on saattanut kasautua päälle, tai ehkä olemme jo pitkään kamppailleet jonkin asian kanssa. Koemme itsemme todennäköisesti voimattomiksi ja ehkä elämästä voi olla vaikeampaa löytää iloa tai rauhaa kuten ennen.

Mutta yksi vapauttava totuus on, että me uskovina joudumme vääjäämättä koetuksiin ja erämaa-aikoihin ja se onkin selvä merkki siitä, että me olemme oikealla tiellä. Silloin kun olemme oikealla tiellä, vaikeuksia tulee. Elämässämme tapahtuu asioita, joita emme osanneet odottaa tai käymme läpi koetusta, ja meidän luottamustamme ja uskoamme Jumalaan testataan.

Älä lannistu tai masennu siitä, että käyt läpi erämaa-aikaa.  Heitä kaikki Jumalalle, Hän on luvannut pitää jokaisesta Hänen omastaan huolen, koska Hänen uskollisuutensa ja rakkautensa lapsiansa kohtaan on suuri.

Sillä kun Jumala jotakin sanassaan tai sinulle suoraan lupaa niin Hän myös pitää sen. Jumala lupasi Nooalle, ettei Hän enään koskaan tuhoaisi maata vedenpaisumuksella, ja kun mietit sitä, niin kyllähän se lupaus piti. Onko maan historiassa koskaan, tähänkään saakka enää tullut vedenpaisumuksia? Ei ole! Näin me nykyihmisetkin olemme päässeet todistamaan tämän lupauksen toteutumista itsekin. Luota siis niihin moniin Jumalan lupauksiin, jotka Hän on sinulle henkilökohtaisesti mutta ennen kaikkea myös sanassaan luvannut. “Ei Jumala ole ihminen, niin että Hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko Hän jotakin, eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin, eikä sitä täyttäisi?” (4 Moos. 23:19)

Vihollisemmekin hermostuu siitä, että olemme Jeesuksen omia, ja siksi hänkin aika-ajoin kiusaa ja syyttää meitä ja heittää kaikenlaisia asioita niskaamme. Jumala sallii tämän meille, koska se onkin merkki siitä, että olemme aidosti Jeesuksen omia ja oikealla tiellä, jos kerran saamme kokea vastustusta viholliselta ja maailmalta! Mutta tästäkään ei tarvitse murehtia.

“Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset” ( Jaakobin kirje 1:2-4)

Me pääsemme kaikki uskovat yli vaikeuksistamme, Jumalan avulla. Hän johdattaa aina eteenpäin ja vaikeuksista voittoihin! Kaiken tämän keskelläkin hän suo ilonsa ja rauhansa. Elämä on joka päivä elämisen arvoinen!

 “Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat” (Jaakobin kirje 1:12)

Siunattua viikkoa!:)

Joadan Sabure


Näkymätön voima toimii

Parikymmentä vuotta sitten kesäaikana saattoi eri puolilla maata nähdä isoja ja pienempiä valkoisia telttoja pystytettyinä kaupunkien ja maaseutupitäjien kirkonkylissä. Olemassaolollaan ne muistuttivat ihmisiä elämän tärkeimmästä asiasta:  Ihmisen syntisyydestä, Jumalan ikuisesta  armosta ja rakkaudesta sekä iänkaikkisesta elämästä, minkä Jumala lupaa kaikille Häntä etsiville.

 

Kaupungin keskustassa  oli seurakunnan n. 1000 hengen teltta pystytetty . Eri – ikäiset ihmiset kokoontuivat telttaan ilta illan jälkeen Hyvän Sanoman äärelle. Kuulijain joukossa oli myös nuorukainen, jota en tuntenut. Toki olin hänet nähnyt aiemmin ympäristökokouksissa hänen kotikylässään, noin 30 kilometrin päässä kaupungista. Ilahduin nähdessäni hänet teltassa kuulijain joukossa. Kokoussarja kesti useita päiviä. Muistelen, että torstai-illan kokouksessa nuorukainen teki uskon ratkaisun ja lähti seuraamaan elämän Herraa. Muutama päivä myöhemmin kuulin, että Kaarlo ( nimi muutettu) oli mennyt poliisilaitokselle ja tunnustanut 27 tekemäänsä murtoa! Poliisit oli ihmetelleet, että ” sinäkö senkin olet tehnyt. Tutkimme, mutta emme saaneet rötösten tekijää  selville. Ja nyt sinä tulit ja tunnustit vapaaehtoisesti pahat tekosi. meille poliisit oli ihmetelleet. Mikä sai  Kaarlon tunnustamaan rikoksensa? Uskon, että Pyhä Henki. Jeesus sanoi Pyhästä Hengestä: ” Mutta kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle  todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion.” Nuoren Kaarlon. omatunto heräsi. Pyhä Henki  puhui hänelle” Olet syntinen. Tiesi johtaa kadotukseen, ikuiseen perikatoon. Tee parannus, tunnusta syntisi ja pahat tekosi, jotta saat syntisi anteeksi.” Tähän tapaan Pyhä Henki muistutti i Kaarloa.. Syyttävä omatunto riisti Kaarlolta rauhan, ilon ja elämästä sekä tulevaisuuden toivon. Sisäinen levottomuus ikään kuin  pakotti Kaarlon hakeutumaan teltalle, kuten talvella kotikylän hengellisiin kokouksiin. Kesällä kaupungin keskustassa oli hengellisiä telttakokouksia. Kaarlo meni niihin uudelleen ja uudelleen. Tuli torstai – ilta ja Kaarlo istui jälleen teltassa.. Hän seurasi kuulijoita ja heidän ilmeitään. Mielessään  hän päätteli kuulijain ilmeistä, kuka on uskovainen ja kuka ei ole. Yhtäkkiä Kaarlo havahtui. Tilaisuus oli lopullaan. Puhuja rohkaisi kuulijoita tulemaan teltan etuosaan, jossa voi keskustella sielunhoitoavustajan kanssa. Kaarlo päätti:  nyt tai ei koskaan! Seurakunnan nuori evankelista tuli hänen luokseen. Nuoret keskustelivat pitkään. Keskustelun tuloksena Kaarlo teki uskon ratkaisun. Seuraavana aamuna hän kiiruhti viranomaisten pakeille. Hän tunnusti omaatuntoa painaneet synnit. Kaarlo koki, miten Raamatun lupaus toteutui hänen kohdallaan: ” Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa se onnettomuuteen lankeaa” ( San 28;  14). Tuona heinäkuun iltana Kaarlon elämässä toteutui Raamatun ihana lupaus. Tuo heinäkuun ilta tuli käännekohta Kaarlon elämään. Rikostoverit hylkäsivät hänet. Hän sai uusia, luotettava ystäviä seurakunnan nuorista. Kotimme oli Kaarlolle alkuaikoina  ikään kuin korvikekoti Kaarlolle. Pojastamme ja Kaarlosta tuli ystäviä. Vuosia, jopa vuosikymmeniä on kulunut Kaarlon elämänmuutoksesta. Mitä hänelle kuuluu tänään? On ilo todeta, että  hänelle kuuluu hyvää. Pian uskoon tulon jälkeen hän perusti firman, alalle, mihin oli kouluttautunut. Tänään Kaarlon firmassa on n. 200 työntekijää.  Kaarlon uskoon tulon jälkeen ihailin hänen tinkimätöntä rehellisyyttä. Mitään vilppiä hän ei hyväksynyt omassa, eikä muiden elämässä.  Raamattuun  on kirjoitettu tämä lupaus” Herran siunaus on se, joka rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää” ( Sananlaskut 10:22 ). Se siunaus on ollut runsas myös Kaarlon osana vuosikymmenien ajan.

Jos tunnet sydämesi tyhjäksi ja elämäsi tarkoituksettomaksi etsi Herraa, kuten Kaarlo kauan sitten.

 

– Jussi Jokissaari


Jaksa vielä vähän

Tämä kehotuksen olet varmasti kuullut monesti. Toki sen kuulee muilta ihmisisiltä mutta vielä useammin itseltään. Urheilija, joka tavoittelee voittoa voi kokea sietämätöntä tuskaa. Kropassa jylläävät maitohapot ja aivot käskevät jo lopettamaan, mutta saadakseen voittopalkinnon olisi vielä jaksettava.

Kuinka on sitten elämän arkitilanteissa. Tee sitä, tee tätä, mene sinne, tule tänne. Ja sitten tuntuu , ettei mikään riitä. Olen blogeissani jakanut neuvoja, ohjeita ja viisauksia, jotka olen löytänyt Raamatusta ja omaa sekä toisten uskonelämää seuraamalla sekä siitä, miten Jumala on minua ja toisia kohdannut. Olen saanut kirjoittaa blogeja seurakunnan nettisivustoon ja sadat tai tuhannet ihmiset ovat niitä lukeneet. Palaute on ollut positiivista. Ehkä he, jotka eivät niistä pidä, ovat viisaita ja vaikenevat. Tai sitten eivät lue niitä.

Tämä on ollut suuri etuoikeus, mutta myös vastuullinen tehtävä. Joku on saattanut kuvitella, että tuolla kirjoittajalla on sana hallussa. Toki yritän kaikkeni, mutta useimmin koen, että minun blogistina tulisi olla  Sanan hallussa. Olen armahdettu syntinen vaeltaja.

Kehotukset ja opetukset, joilla Jumala haluaa meitä ohjata, eivät toteudu elämässämme, koska olemme niin hitaita kuulemaan ja nopeita kieltäytymään Herran tahdosta. Jos ne eivät meitä miellytä, me poikkeamme niistä, kuka minkäkin tekosyyn varjolla.

Mistä sitten puristaa ja miksi ajattelemme itsestämme enemmän kuin sopii? Me suhtaudumme helposti omiin synteihimme vähättelevästi, mutta heti katse tarkentuu, kun huomaamme toisissa vikoja tai puutteita. Tämä ei koske ainoastaan hengellisyyttä vaan koko elämää.

Teeskentelemme toisille olevamme synnittömämpiä ja hurskaampia kuin olemme. Kun sitten tarkkailemme joidenkin todellista tai kuviteltua edistymistä hengellisellä rintamalla, huomaamme, ettei meidän hurskautemme riitäkään. Vertaamme itseämme toisiin ja rima nousee yhä korkeammalle. Yritämme teeskennellä yhä enemmän. Oma yrittäminen vain lisääntyy ja lopulta emme enää jaksaisi.  Väsytämme itsemme. Vaikka uskomme Jumalaan ja tiedämme, että Hänellä on kaikki valta, yritämme peittää totuuden. Olemmeko niin tyhmiä. Peittelemme toisiltamme totuutta, vaikka tiedämme, että Jumalalta ei mikään jää piiloon. Kuitenkin tulevaisuutemme on Jumalan käsissä ja Hänen tuomiostaan ei ole valitusoikeutta. Ja niin näännytämme itsemme loppuun turhan takia.

Kuinka Jeesus opetti? Käskikö Hän yrittää enemmän? Ei. Hän käski rakastaa ja uskoa enemmän. Opetuslapsiaan hän moitti uskon puutteesta. Mutta onko meillä uskoa senkään vertaa? Pietari lähti myrskyssä veneestä kävelemään veden päällä kohti Jeesusta. Me vähän hymähdämme sille, että Pietarin usko ei riittänyt, mutta kuinka monen usko olisi riittänyt yrittämään myrskyssä veden päällä kävelyä. Raamatun mukaan opetuslapsista Pietari oli ainoa rohkea. Mitä itse olisit tehnyt, jos olisit ollut myrskyävällä merellä siinä veneessä? Matt. 14: 22-33

Olen toisinaan miettinyt , mitä Pietarilla mahtoi olla mielessä lähtiessään yrittämään veden päällä kävelyä kohti Jeesusta. Hän astui veneen laidan yli. Alkuun kaikki sujui hyvin .Varmasti katse oli tiukasti Jeesuksessa, jotta suunta olisi tarkasti oikea. Sitten taisi tulla hiukan isompi aalto. Ehkä vettä pärskähti kasvoille. Tätä ei Raamatussa kerrota, mutta voin hyvin kuvitella veneestä jonkun huutaneen : ”Varo tuota isoa aaltoa.” tai ”Mitä sä oikein meinaat”  Pietari aina ensin sanoi, sitten teki ja vasta kolmanneksi ajatteli. Esim. Tää on magee mesta, börjataa bygata tähä koijaa. (Matt. 17: 1-8) tai ”Vaikka kaikki kieltäisivät MINÄ en Sinua kiellä” Matt. 26: 33-35.

Kun Pietari siis käänsi katseensa pois Kristuksesta, pelästyi hän aaltoja ja alkoi vajota.

Jokaiselle meistä tulee vastaan aaltoja, ja voi näyttää siltä, että hukumme. Kunpa muistaisimme tuolloin, että ratkaisu selviämiseen ei ole pinnistelyn ja teeskentelyn lisääminen vaan katseen suuntaaminen  Kristukseen. Se on paras ja joskus ainoa selviämiskeino. 1. Kor. 10 :13

 

Arto Siitonen


Tupakka tappaa!

Olin puolisoni kanssa muutaman päivän matkalla. Vuosien jälkeen teimme sen
junalla. Matka oli vailla vertaa. Totesin, että junat ovat paljon muuttuneet
vuosien saatossa. Varsin selvästi muistan muinaisia junamatkoja. Silloin
vaunut huojuivat ja paukkuivat. Matkustaja tunsi lähes jokaisen kolauksen,
kun kiskojen liitoskohdissa vaunu siirtyi seuraavalle kiskolle. Tupakan savu
tunkeutui  tupakoimattomien kiusaksi. Kaamea tungos toi tietynlaisen
epämukavuusmomentin matkustajille. Pian omien  paikkojemme löydyttyä aloin
silmäillä ympärilleni ja muistella menneitä junamatkoja. Tajusin oitis, että
junassa on paljon muuttunut. Nyt vaunun ilma oli puhdasta ja raikasta.
Huomasin  samalla, että kaikki vaunuun saapuneet olivat löytäneet
istumapaikan. Tunkkaisista, tupakanhajuisista vaunuista ei ollut jäljellä
muuta kuin epämiellyttävät, tunkkaiset muistot!  Se oli mieluinen. Hyrisin
sisimmässäni tyytyväisenä ja kiitollisena siitä positiivisesta muutoksesta,
mikä oli matkustajien hyväksi tehty. Joltain asemalta ilmestyi vieressäni
olleelle vapaalle paikalle miesmatkustaja.  Hän vaikutti kiireiseltä. Hetken
hän malttoi istua. Lähes heti hän sanoi menevänsä  ravintolavaunuun.
Viereeni hän laski käsissä olleet tupakkarasian ja sytkärin. Ymmärsin, että
mies kuuluu tupakoitsijain kaartiin. Samassa huomasin tupakkarasian reunassa
isoilla, mustilla kirjaimilla painetut kaksi  sanaa: ” TUPAKKA TAPPAA. ”
Luulen, että lähes jokainen suomalainen muistaa kauppaliikkeiden
kassajonossa seisoneena, miten tupakat saivat olla kaikkien nähtävissä.
Tuolta ajalta mieleeni jäi tupakkarasiain ja pakkausten kyljessä olleet
sanat: TUPAKKA ON TERVEYDELLE VAARALLISTA. Seuraava vaihe oli, että
tupakkatuotteet oli piilotettava asiakkaiden katseilta.  Sen jälkeen en ole
asiaan huomiotani kiinnittänyt, ennen kuin viime  junamatkalla. Mieleeni
muistui omakohtainen kokemukseni tupakoinnin opettelemisesta.  Olin tuolloin
12 – 13 vuoden poika, kun opettelin  perehtymään tupakan tupruttelun
saloihin. Hyvä kaverini Alpo oli kyläilemässä lapsuuskotini naapurissa
asuvan setänsä luona. Setä oli tupakoitsija. Alpo oli pöllinyt sedältään
kaksi pillitupakkaa. Kapusin Alpon kanssa talon ulkovaraston orsille. Alpo
oli varannut sauhutteluhetkeämme varten kaksi savuketta ja tupakan
sytyttimen. Istuimme ulkorakennuksen orsilla lautakasan päällä vierekkäin.
Alpo kaivoi taskusta aarteensa esiin eli tupakan sytyttimen. Otimme
samanlaisen asennon, minkä olimme havainneet isojen miesten ottavan
tupakkatauon aikaan. Työnsin tupakan hiukan jännittyneenä suuhuni. Alpo
sytytti samalla sytkärin, otti sillä tupakkaan tulen. Seurasin hartaana
kaverini touhuja. Tarkkailin silmä kovana esimerkkiä. Istuimme rinnakkain.
Tupakka kärysi sormissani. Työnsin käryävän tupakan suuhun ja vedin ilmaa
keuhkoihini. Koko ajan sisimmässäni oli pelko, entä jos vanhempamme näkevät
touhumme. Sanomattakin tiesin, mitä seuraa, jos touhuni tulee ilmi.
Seuraukset pelottivat. Tunsin, kun vedin voimakkaasti henkeä keuhkoihini,
miten kauhea maku työntyi sisimpääni. Aloin yskiä ankarasti. Päässäni
hurisi. Tämäkö on se, mikä pitäisi oppia? Pienellä järjelläni ymmärsin,
etten ala sauhuttelemaan . Alpon ja oma tupakkakiintiöni täyttyi samana
päivänä kerralla ja lopullisesti!  Entä mitä Raamattu sanoo tupakoinnista?
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Jumalan temppeli ja että Jumalan
Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, ( kehon) on Jumala
turmeleva hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette” ( 1
Kor 3: 16, 17).  Huomasitko, että lääkärit professorit ja Jumala puhuvat
yhteneväisesti tupakan vaaroista? Vuosien saatossa olen  ihmetellyt
tupakoitsijan kovapäisyyttä. Vaikka jokaisen tupakkarasian  päällä lukee
isoilla kirjaimilla vakavat sanat : TUPAKKA TAPPAA. Siitä huolimatta on
paljon  suomalaisia nuoria ja vanhempia, jotka uhmaavat asiantuntijoiden:
Jumalan, professoreiden ja lääkärien vakavia varoituksia, vaan  vetävät
kuolemaan johtavia savuja elimistöönsä vuodesta toiseen. Onko faktatietoa
siitä, mitä tupakan vetäjien terveydellä leikkiminen maksaa tupakoitsijalle
itselleen, hänen läheisille ja yhteiskunnalle? Kun maassamme elettiin markka
– ajan viimeisiä aikoja tein laskelman siitä, miten paljon tupakointini
olisi itselleni maksanut? Äimistelin järkyttyneenä laskelmieni lopputulosta.
Sillä olisin ehtinyt tupruttaa savuna ilmaan kuusisataa viisikymmentätuhatta
markkaa!  Siinä hetkessä minusta syntinen! Mieleeni pulpahti ajatus, kuinka
paljon on uskovien joukossa kaltaisiani, jotka eivät ole tulleet
ajatelleeksi tätä. Entä olenko itse antanut kiitollisuudella  Herralle edes
tupakasta säästyneitä euroja pelastuksen evankeliumin eteenpäin viemiseen?
Väitän, että jokaisen uskovan pitäisi itse tykönään miettiä, että minun
tulisi antaa kiitoslahja Jumalalle, ettei minun ole tarvinnut turmella
fyysistä olemustani tappavalla myrkyllä eli tupakalla!

Vakavissa mietteissä.

Jussi Jokisaari


Oletko eksyksissä?

Eräs tapaus vuosikymmenien takaa nousi mieleeni. Elokuu oli kääntynyt loppupuolelle. Naapurimme kauppiasrouva oli pyytänyt äitiäni toveriksi marja – ja sienien poimintaretkelle. Äiti toivoi, että lähtisin mukaan. Tietenkin olin innokas lähtemään. Olin muutaman vuoden ikäinen, enkä ollut aiemmin liikkunut metsässä. Oli sunnuntaipäivä kello oli  n. 13 kieppeillä, kun läksimme. Pari kilometriä kävelimme tiellä. Sitten käännyimme metsään. Ennen kuin sinne pääsimme kuljimme  lehmien laitumena olleen luonnonlaitumen läpi.   Muistan kristallinkirkkaasti sen mieltäni kiihottaneen tunteen, kun poikkesimme metsään. En osannut pelätä, sillä oletin, että äiti ja kauppiasrouva osaavat kotiin. Mutta toisin kävi. Yli kaksi tuntia olimme keränneet mustikoita ja ruoaksi kelpaavia sieniä. Tuon metsä retken aikana syttyi sielussani rakkaus luontoon ja luonnossa liikkumiseen. Sienet ei aiemmin olleet kotiseutuni ruokavalioon kuuluneet. Kauppiaspariskunta oli muuttanut Hämeestä kotiseudulleni. Rouva tunsi ruokasienet ja opasti meitä tuntemaan niitä. Olimme viipyneet metsän siimeksessä lähes kolme  tuntia. Tuli kotiinlähdön aika. Silloin selvisi, ettei äitini tai kauppiasrouva tiennyt miten osaisimme pois! Teitä etsien vailla päämäärää löysin kapean polun. Se ilahdutti. Polku antoi sieluuni toivonkipinän, ehkä osaamme kotiin! Kuljettuamme tasaista polkua hetken putkahti näkökenttäämme mökki. Arvasimme, että olimme tulleet vanhan pariskunnan,  Antin ja Annan mökin pihaan. Menimme sisään. Äitini ja kauppiasrouva kertoivat eksymisestämme. Anna osoittautui ystävälliseksi. Hän laittoi oitis  korvikepannun liedelle, sillä kahvi oli kaupoista loppunut vuosia aiemmin. Mieleeni jäi, miten maukkaalle korvike maistui metsässä harhailleille! Viivyimme hetken Antin ja Annan luona. Silloin tapahtui toinen positiivinen yllätys, sillä Antti lupasi opastaa meidät kylään johtavalle polulle. Antin lupaus ilahdutti minua pikkupoikaa. Sisäisestä  maailmastani pulppuili ilo, riemu ja onni, kun tiesin  pääseväni varmasti kotiin! Tämä seikkailu sai kauniin lopun. Antti opasti meidät korpeen eksyneet kotitielle. Noin tuntia myöhemmin olin kotona väsyneenä, mutta sangen tyytyväisenä ja onnellisena!

Toivon, että  tämä varhaislapsuuteni tarina rohkaisisi sinua. Ehkä koet, että olet eksynyt, kuten me eksyimme, vailla päämäärä ja toivoa kotitien löytymisestä. Tiedätkö, että haluaisin olla ikään kuin Antti joka opasti meidät eksyksissä  olleet kotitielle. Aivan samoin Vapahtaja haluaa opastaa sinut oikealle tielle, josta psalmilaulaja Psalmin 23jae 3 sanoo: ” Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Elämän Herra ohjaa takuuvarmasti myös sinut oikealle tielle, kun nöyrästi sitä rukouksessa pyydät.

– Jussi Jokisaari.


Katse Jeesukseen

Kirje Heprealaisille on eräsi Raamatun rikassisältöisimmistä kirjeistä. Heprealaiskirjeen 12. luvun toisessa jakeessa on hyvin tärkeä kehotus:… ” silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle”

Oletko tullut ajatelleeksi, millainen ruumiinosa  silmäsi on? Luulen, ettei järin moni tällaisia ajattele. Tunnustan, että kuuluin kauan siihen joukkoon, kunnes tietyssä vaiheessa se tuli ajankohtaiseksi. Pysähdyin hetkeksi sitä aihett tutkimaan. Mitä enemmän tutkin silmää ja sen rakennetta, sen uteliaammaksi tulin. Lääkärin kirjan mukaan ihmisen silmä koostuu noin 125. 000 000 osasta eli solusta! Aiemmin en ollut vaivautunut moista asiaa tutkimaan. Mutta kun sain kysymykseeni vastauksen. hämmästyin lähes sanattomaksi. Ajattelin ateisteja, jotka kivenkovaan väittävät, että kaikki olevainen ja näkyvä on syntynyt miljoonien vuosien aikana itsestään! Mielestäni edellä sanottuun teoriaan uskova tarvitsee valtavan määrän uskoa!  Tunnustan, että olen niin tyhmä, etten jaksa uskoa siihen, että esimerkiksi yksi pieni ruumiinosamme silmä, on itsestään syntynyt! Helpompi minun on uskoa, että silmäni on suuren Luojan suunnittelema, rakentama ja paikalleen asettama. Ihailen suunnattomasti Taivaallisen Isäni mahtavuutta ja kiitän Häntä kaikista Hänen ihmeellistä teoista! Sitä paitsi me kristityt olemme paljon rikkaampia, kuin ei uskovat. Kristityllä on kaksi erilaista silmää. A. luonnolliset silmät ja B..uskon silmät. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa kristittyjä käyttämään noita silmiä. Miksi hän kehotti? Siksi, että on äärimmäisen tärkeää suunnata uskon silmät oikeaan kohteeseen eli uskomme alkajaan, Jeesukseen! Sinä kristitty veljeni tai sisareni muistako vielä sen hetken, kun syntiesi ahdistamana ja kuormittamana käänsit aran katseesi Jeesukseen. Muistako mitä tapahtui? Yhdessä ajanrahdussa  vapauduit tunnon syytöksisistä ja sisäisistä painavista taakoistasi. Ehkä Jeesus oli ollut sinulle Pelastaja, mutta silloin Hän tuli Vapahtajaksesi! Toivon, että muistat sen hetken elämäsi loppuun saakka. Haluan muistuttaa sinua vielä yhdestä tärkeästä asiasta. Siitä, ettei Jeesus  ole VAIN  uskosi alkaja, vaan Hän on myös uskosi  TÄYTTÄJÄ eli päätökseen SAATTAJA! Hän on valmistanut kaikille ihmisille täydellisen pelastuksen, niin kuin kirjoitettu on: ” … jonka tähden hän voi TÄYDELLISESTI PELASTAA ne, jotka hänen ( Kristuksen) tykö tulevat” ( Hep 7: 25 ).  Onnittelen sinua, joka olet löytänyt tällaisen Vapahtajan! Ja sinulle, joka et tunne  Vapahtajaa, joka voi myös sinut pelastaa täydellisesti. Rohkaisen sinua etsimään suurta, ihmeellistä Vapahtajaa. Etsi Häntä rukoillen. Kun löydät Hänet, löydät myös niin sisältörikkaan elämän, josta ei mitään hyvää puutu. ”Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja SAMA on KAIKKIEN Herra, RIKAS ANTAJA  KAIKILLE, jotka häntä avuksi huutavat:  ( Room 10: 12).

 

Jussi Jokisaari