Jumala näkee pienen ihmisen

Uskotko, että Jumala kuulee meidän pienimmätkin rukoukset? Sellaiset rukoukset, jotka tuntuvat meistä todella vähäpätöisiltä eivätkä ollenkaan rukouksen arvoisilta?

Minä uskon, että Hän kuulee.

Muistan kerran lapsena rukoilleeni peloissani sitä, etten näkisi sinä yönä painajaisia. Tiesin, että jos jotenkin sen voisi välttää niin se olisi siten, että Jumala “ottaisi pois” painajaiset. Ja Hän otti eli Hän vastasi rukoukseeni. Rukoilin näin monesti, jos painajaisten pelko yllätti minut. Useasti en edes nähnyt rukouksen jälkeen päiviin tai viikkoihin painajaisia! Jumala välitti minun, pienen lapsen rukouksesta ja sain toivoa siihen, että voisin aina tulla Hänen luokseen kaikissa minun asioissani.

Tämä saattaa kuitenkin helposti unohtua vanhetessa. Ainakin minä en ole aina antanut suurtakaan painoarvoa elämäni pienille asioille. Siksi en myöskään ole yleensä tohtinut rukoilla niiden puolesta, koska olen ajatellut, ettei Jumalaakaan se kiinnosta tai että sillä ei ole mitään merkitystä elämälleni. Tämä on kuitenkin väärin ajateltu.

Näinkin vanhana (melkein 19 v!) Jumala on halunnut moneen otteeseen muistuttaa minua siitä, että Hän tosiaankin kuulee ja haluaa auttaa arkipäivän asioissa tai sellaisissa asioissa, jotka omasta mielestäni tuntuvat hävyttömän pieniltä ja merkityksettömiltä. Tietenkin Jumala haluaa ja Jumalan täytyisi ohjata meitä myös meidän elämämme suurissakin valinnoissa, mutta meidän ei tulisi ajatella, että on vain tietynlaisia aihealueita elämässämme, joiden puolesta raaksimme rukoilla, koska Jumala on vain niistä kiinnostunut.

Vaikka Jumala opetti minua vastaamalla niinkin pieniin asioihin kuten päänsärkyyn, joka vei uneni tai yllättävään pahaan oloon, joka esti minua työskentelemästä, niin juuri tällaisten pienten tilanteiden kautta (sekä monien muiden tilanteiden kautta) olen ymmärtänyt, sen mitä Jumala on halunnut minulle opettaa. Sen, että voin kaikissa tilanteissa, koskien mitä tahansa asiaa, tulla Hänen eteensä ja kertoa niistä Hänelle. Minun ei tarvitse ajatella, että Jumala ei kuule minun asiaani, koska minun mielestäni sillä on niin vähän merkitystä. Ei vaan päinvastoin, Jumala välittää ja se, että kerromme tilanteistamme, ongelmistamme, arkipäivän asioistamme, kivuistamme, huolistamme, murheistamme, pettymyksistämme, mistä tahansa asioistamme Hänelle, niin se auttaa meitä jatkossakin olemaan aina alttiita rukoilemaan ja tuomaan asiamme Jumalan eteen, mitä ikinä elämä sitten heittääkin niskaan.

Joadan Sabure 


Suljetun oven saarna

Vuosia sitten elettiin maassamme ihmeellistä aikaa. Hengellisistä asioista puhuttiin kaikkialla, jopa Yleisradion lähetyksissä ja sanomalehdissä. Niin maakuntalehdissä kuin valtakunnan isoissa viestimissä.

Saarnaaja – kirjailija Niilo Yli – Vainio oli hengellisten tilaisuuksien vetonaula. Isoissa kaupungeissa jonotettiin kokouspaikkoihin! Ihmiset jonottivat päästäkseen kuuleman Jumalan Sanaa! Sanaa julistettiin teltoissa  halleissa, saleissa, kirkoissa  ja rukoushuoneissa. Kokoushuoneet, joihin sopi 2000 – 3000 tuhatta kuulijaa täyttyivät kerta toisensa jälkeen.

Eräässä maamme suurimmassa kaupungissa tilaisuus oli järjestetty helluntaiseurakunnan rukoushuoneelle kaupunginkeskustaan Jo pari kolme tuntia ennen tilaisuuden alkua ihmisiä alkoi kokoontua lähikaduille. Yhä enemmän vaan kansaa saapui. Lopulta he järjestäytyivät jonoon kokouspaikan ohittavalle kadulle! Kansaa tungeksi kaikkialla. Ihmiset varmistivat sisäänpääsyn kokoussaliin. Tunti, kaksi ennen tilaisuuden alkua kokouspaikan ovet avattiin.  Vain hetki, kun  kokoussali täyttyi. Samoin kellarikerroksessa oleva sali ja kaikki muut tilat. Sillä aikaa, kun  kokoustilat täyttyivät sisään haluavien jono  odotti kadulla sisäänpääsyä.

Yhtäkkiä kiinteistön ulko – ovi  avautui ja  järjestyksen valvoja/ järjestysmies ilmoitti, että kaikki tilat ovat täynnä. Enempää ei saa laskea sisälle!  Tietenkin tieto oli ankara pettymys kauan jonossa odottaneille. Ensimmäisenä jonossa sattui  olemaan ison päivälehden toimittaja. Hän oli tullut paikalle tehdäkseen jutun  ison hengellisen tilaisuuden puhujista, laulajista, musiikki – ihmisistä. Kun arvostettu toimittaja huomasi, ettei hän  päässyt tilaisuutta seuraamaan, hän joutui henkilökohtaiseen Jumalan puhutteluun. Raamattu sanoo, että Jumala puhuu ”ihmiselle tavalla tai toisella, sitä vain ei aina huomata.” Kyseinen toimittaja koki joutuneensa yllättäen kuuntelemaan Herran puhetta. Hän puhui toimittajalle selvästi ja voimakkaasti. Toimittaja joutui miettimään käykö minulle Taivaan portilla samoin? Hän pelästyi ja järkyttyi tajutessaan, että minä voin jäädä Taivaan portilla ensimmäiseksi, jolle ilmoitetaan:” kaikki paikat on täynnä. Ketään ei saa enää laskea sisään.”  Toimittajalle tuli sisäinen hätä. Vaikka hän jäi  ensimmäisenä kokoussalin ulkopuolelle,  hän päätti varmistaa, ettei hänelle taivaan portilla kävisi samoin. Toimittaja kääntyi rukoillen etsimään Herraa! Profeetan kautta Herra kehotti näin: ” Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta” ( Jesaja 55: 6, 7 ). Juuri niin kyseinen toimittaja teki. Suljetun oven saarna herätti hänet, siitä välinpitämättömyyden unesta, mihin hän oli vuosien saatossa vajonnut.

Miten on sinun kodallasi? Oletko etsinyt henkilökohtaisesti yhteyttä Jeesukseen, kaikkien ihmisten Vapahtajaan, vai nukutko edelleen välinpitämättömänä kohtalosta, mikä ikuisuusrajan toisella puolella  odottaa? Nyt on aika pitää huoli siitä, ettei taivaan valtakunnan ovea suljeta edessäsi ennen kuin olet käynyt siitä sisälle armoon ja ikuiseen turvaan.  Suomen kaikilla kristityillä on nyt aihetta anoa ja rukoilla, että Jeesus kääntyisi rukousten puoleen ja antaa  kansallemme raikkaan ja ihanan herätyksen ajan. Uskon, että vain se on pelastus rakkaalle kansallemme!

–  Jussi Jokisaari