Kaikella on aikansa…

Otsikon sanat löytyvät Raamatusta. Oletko ajatellut, mikä on kaikkein arvokkainta, mitä omistat? AIKA. Jokainen meistä on saanut elämänajan lahjaksi elämän Antajalta, Jumalalta. Aikasi on ainutkertainen. Kun aika on lopussa, sitä ei voi ostaa lisää sekuntiakaan! Siksi aika on kalleinta, mitä omistat!

 

RAJALLINEN AIKA

Elämällä  on alkupiste – syntymän hetki. Yhtä varmaa on, että aika päättyy kerran. Tämän sisäistin varhaislapsuudessa, kun rakas isäni  ankaran sairauden seurauksena lähti toiseen todellisuuteen miehuuden parhaina vuosina. Tuskin koskaan unohdan  hetkeä, kun alle kouluikäisenä seisoin isän kuolinvuoteen äärellä mietin, mitä isälle on tapahtunut? Äsken hän jutteli. Nyt hän lepäsi liikkumattomana, eikä reagoinut mihinkään. En ymmärtänyt, että ikuisuus oli koskettanut ajallisuutta, kun isä kuoli. Ehkä isän varhainen kuolema avasi ymmärrykseni, jotta elämä täällä multien päällä kerran päättyy. Kaikkein vakavinta on , ettei kukaan tiedä milloin elämä päättyy. Kuolema voi kohdata ihmistä jo varhaislapsuuden vuosina, tai nuoruuden kuohuvien vuosien aikana tai miehuuden  ruuhkavuosina eli vanhuuden seesteisinä kiireettömänä aikana.

 

PÄÄTTYVÄ  AIKA

 

Työtoverini kanssa sain vakavan muistutuksen evankelistavuosieni alussa Lapissa. Armossaan Herra antoi ihanan herätyksen ajan eräälle paikkakunnalle. Nuoria miehiä ja neitosia sekä nuoria aviopareja tuli  tilaisuuksiin. Eräs n. 40 vuotias aviopari oli  mukana joka ilta. Vakavina he kuuntelivat hengellisiä lauluja ja Sanaa, jota julistimme. Kyyneleet vuotivat rouvan poskipäille. Oli helppo havaita, että he ovat Jumalan puhuttelussa. Talvi oli kääntynyt kevään puolelle, kun palasimme takaisin kylään. Viivyimme vain lyhyen ajan, sillä olimme palaamassa  kesäksi kotiimme Pohjanmaalle. Kun viimeinen tilaisuus päättyi Herran pelastuskutsun edessä ollut rouva  kutsui meidät kotiinsa ennen junanamme lähtöä. Lupauduimme. Seuraavana päivänä pari tuntia ennen etelän junan lähtöä menimme. Rouva oli tullut meille tutuksi muutaman kuukauden aikana. Hän tarjosi kahvit ja pientä purtavaa. Keskustelimme. Kehotimme häntä vakavasti ottamaan vastaan pelastuksen. Muistutimme, ettei Jumalan kutsu kauan odota. Etsikon aika  voi päättyä koska tahansa. Työtoverini  kanssa olimme talvella sopineet, että palaamme kesäkuussa järjestääksemme ensimmäisen uskovien kastetilaisuuden paikkakunnalle.  Rouva ilahtui tiedosta. Hän lupasi: ” Kun tulette seuraavan kerran, niin sitten minä teen parannuksen.” Murheellisina, allapäin läksimme tuosta kauniista kodista ja kiirehdimme junalle. Kotona keväiset tehtävät odottivat. Kiireisten päivien aikaan kiiri Lapista tieto, että se rouva, joka lupasi tehdä  parannuksen oli kuollut. Se viesti lamaannut. 42 vuotias rouva ei saanut seuraavaa tilaisuutta. Onneksi hän oli kuullut paljon Jumalan Sanaa.  Siksi rohkenen uskoa, että  hän tarttui kiinni Sanan lupaukseen: Sillä ” j ok a i n e n, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu” ( Room 10: 13).Tämä päivä on se, milloin Herran nimeä avuksi huutava syntinen pelastuu iankaikkisesta kadotuksesta.

 

OTOLLINEN AIKA

Luotuaan rakastava Jumala antaa jokaiselle otollisen ajan. Se tarkoittaa aikaa, kun Hän vetää syntiin eksynyttä parannukseen ja Vapahtajan luo, kuten Hän sanoo:  ” Sillä hän sanoo: `Otollisella ajalla minä ( Herra) olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut. `Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” ”2 Kor 6:  2,3.” Muista, ettei Jumala lupaa meille huomista päivää! Tämä päivä on vielä otollinen pelastuksen päivä. Huomispäivää ei luvata yhdellekään!  Siksi älä viivyttele! Nöyrry tänään etsimään Herraa!

 

Jussi Jokisaari.


Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä

Toivomme monenlaisia asioita elämäämme. Jonain päivänä haluaisimme perheen, puolison, kutsumuksen johonkin tiettyyn tehtävään tai jonkun muun asian tapahtuvan elämässämme. Olemme varmasti rukoilleet asian puolesta ja ehkä saaneetkin Jumalalta vastauksen tai jonkinlaisen varmistuksen asiaan. Tiedämme kuitenkin, että se ei tulisi tapahtumaan lähiaikoina. Joten turhaudumme, koska meistä tuntuu ikään kuin siltä ettemme koskaan saa sitä, mitä Jumalalta pyysimme ja siksi mietimme, että onkohan tässä nyt taaskaan mitään hyötyä vain odottaa.

 

Mutta ihanaa on tajuta se, että kun asiat tapahtuvat Jumalan ajalla, ne sisältävät sen riemun ja ilon, mitä emme nyt näe. Jumalan näkee sen jo nyt, sen ajan joka on tuleva, jolloin toiveesi tulee toteutetuksi. Hän on edeltä nähnyt sen ajan ja tietää sen olevan se oikea hetki, se oikea, autuas hetki. Siksi Hän haluaisi, että luottaisimme Häneen. Uskoisimme ja luottaisimme siihen, että aina kun asiat tapahtuvat Jumalan aikataulussa, niin ne tapahtuvat Hänen nimensä kirkkaudeksi ja Hänen kunniaksi ja meidän iloksemme. Ei Jumala kiusaa meitä tai halua pitää meitä sellaisessa tilassa, missä joudumme vain pohtimaan päivät pitkät sitä, että miksi meidän elämässämme ei tapahdu mitään. Ei, vaan meille jokaiselle uskovalle tulee tällaisia elämäntilanteita aina silloin tällöin, jolloin joudumme odottamaan Jumalaa, vähän pidemmän aikaa. Ehkä olemme rukoilleet jo pitkään aviopuolisoa, työpaikkaa, sitä, että joku perheenjäsenistämme tulisi uskoon, pyhän hengen täyteyttä tai sitä, että saisimme jo uuden asunnon, jota olemme pitkään etsineet. Ehkäpä Jumala on jo vastannut meille, vakuuttaen meidät siitä, että käy miten olemme rukoilleet, Hänen tahtonsa mukaisesti. Kuitenkin tilanteen suhteen elämä tuntuu olevan pysähdyksissä.

 

Opimme tällaisissa kausissa yhä enemmän kärsivällisyyttä, joka on myös yksi hengen hedelmistä ja jota Jumala haluaa, että omaamme vielä enemmän kuin mitä ehkä tällä hetkellä omaamme. Myös luottamuksemme Jumalaan kasvaa, koska joudumme jatkuvasti tämän kauden aikana uskoa Jumalan lupaukseen sekä siihen, että Jumala tekee tahtonsa mukaan ajallaan.

 

Sen oikean ajan koittaessa, kun ymmärrämme, että tämä kaikki oli meidän parhaaksemme, katsomme ylös taivaisiin Isämme luo, kiitosta ja iloa täynnä. Tajuamme, että Isä totisesti antaa vain parasta lapsilleen. Uskomme on vahvistunut entisestään sekä kestämme tulevatkin erämaa-ajat.

 

Luukas 2:14:

“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto!”

 

Olkoon päiväsi siunatut ja täynnä iloa!

 


”Vaari, oletko sinä varmasti oikealla tiellä?”

Vuosia sitten poikamme muutti Floridasta Ruotsiin Eskilstunaan. Hän asui perheineen vuosia Floridassa, missä hän oli opiskelemassa. Eskilstunassa oli vireä suomenkielinen seurakunta, joka kutsui hänet työntekijäksi. Saimme tietää tämän, kun poikamme kutsui meidät Eskilstunaan. Hän oli siellä aloittamassa pastorin työtä. Tuolloin asuin vaimoni kanssa Vaasassa. Läksimme mielellämme tervehtimään poikaa ja hänen perhettä pitkän ajan jälkeen, kun siihen tuli tilaisuus. Eritoten lastenlapsia oli ikävä. Kun rakkaittemme tapaamiseen oli mahdollisuus, emme halunneet laskea tilaisuutta ohi Sitä paitsi meillä oli asiaa myös nuorillemme. Vaasasta oli tuolloin Ruotsin Sundsvalliin säännöllinen laivayhteys. Ajattelimme hyödyntää yhteyden ja soitin yhtiön konttoriin. Aikomukseni oli hankkia paikka laivaan. Se toivo raukesi, sillä ensimmäinen mahdollisuus laivamatkaan olisi vasta parin vuorokauden kuluttua. Tein päätöksen, että ajan Tornion ja Haaparannan kautta. Laskelmoin, että se on nopein ja edullisin vaihtoehto. yön nukuimme tyttäremme, vävymme ja heidän lastensa kanssa Torniossa. Peräkärryyn olimme pakanneet Vaasassa pojan perheen tavaroita. Seuraavana aamuna hoidimme asioita Torniossa ja Haaparannalla sen jälkeen käänsin auton haaparantaan ja sieltä etelän suuntaan. Useita tunteja ajettuamme poikkesimme ison huoltoaseman ravintolaan aterioimaan. Matka jatkui oitis. Olin ajanut yhtä soittoa kohti etelää yli 10 tuntia, kun kolmen vuoden ikäistä Robert poikaa alkoi väsyttää. Hän istui mummon kanssa takapenkillä. mummo laittoi hetkessä pikkumiehelle nukkumapaikan ja matka jatkui. Robertin isoveli Jesse valvoi vierelläni pirteänä kuin peipponen. Muutamaa tuntia myöhemmin sanoin hänelle, että voit nukkua. Vaari jaksaa kyllä ajaa. koskaan ennen en ollut nähnyt vastaavaa. Poka nukahti heti, kuin olisi saanut nuijan iskun päähänsä! Tukholman ohitettuani ajoin Göteborgin tielle. Vaimoni ja pojat nukkuivat syvää, rauhallista unta. He eivät tienneet mitään tästä pahasta maailmasta. Näin kului pari tuntia. Sitten, hieman yllättäen Robert heräsi. Hän istui takanani. valppaana liikennettä tarkkaillen, yhtäkkiä 3 vuotias kysyi: ” Vaari, oletko sinä aivan varma, että ajat oikeaan suuntaan? Pikkumiehen kysymys oli aiheellinen. Pienessä päässä poika ilmeisesti laskelmoi, että vaari on valinnut väärän tien, koska matka yhä jatkuu! Ehkä hän muisti, miten kauan oli ajettu ennen ravintolassa käyntiä ja sen jälkeen pitkään. Poika luultavasi osasi hahmottaa myös sen, että oli nukkunut kauan, koska väsymys oli väistynyt. Runsas kaksi tuntia sen jälkeen olimme lähellä päämäärää. En ollut käynyt ennen kyseisessä kaupungissa. Soitin pojalleni. Sain häneltä hyvät ohjeet ja niitä seuraten osasin hyvin perille. Oli varhainen aamu. kello oli 4. 30 kieppeillä. Pitkä matka oli lopussa ja olimme onnellisesti rakkaittemme luona.

kolmevuotiaan lastenlapsemme kysymys on yhä aiheellinen. Vanhassa hengellisessä laulussa runoilija kyselee

” Minne ystävä ompi matkas määrä?

Minne tiesi vie, tiedätkö Sä sen ?

Onko suuntasi oikea, vai väärä,

Sitä ystävä sulta kyselen.”

Toivon, että pysähdyt miettimään. oletko varmasti oikealla tiellä eli tiellä, jota kulkien pääset kerran perille siihen valtakuntaan, jonne Vapahtaja, Kristus lähti valmistamaan sijaa omilleen ? Oli tosi hienoa, kun miniämme valmisti meille pitkän matkan tehneille pehmeän puhtaan vuoteen. Saimme peseytyneinä ja väsyneinä kallistua ihanan puhtaalle vuoteelle lepäämän. Muutaman tunnin lepo poisti totaalisen väsymyksen olemuksesta. Sen jälkeen oli jälleen hienoa tarttua uusin voimin päivän haasteisiin.

Raamatusta löydät selkeät ohjeet, miten löydät tien ISÄN kotiin. Psalmi 119: 4 ”Sinä olet asetuksesi tarkasti säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.” Itse Elämän Herra neuvoi meille ainoan, oikean tien ” Minä olen TIE ja Totuus ja elämä , eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin , minun kauttani.” ( Joh 14: 6 ). Valitse siis tämä ainoa, oikea tie, päästäksesi kerran oikeaan päämäärään!

Jussi Jokisaari.