Jumala on uskollinen loppuun asti

Psalmi 106 on minulle todella koskettava luku. Suosittelen, että lukisit sen kokonaan, jos vain sinulla on aikaa. Jos sinulla ei ole aikaa, niin haluaisin, että muistaisit nämä jakeet: “Mutta Hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun Hän kuuli heidän valitushuutonsa. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessaan.” (Psalmit 106:44-45)

Israel monesti käänsi selkänsä Jumalalle. Useasti he myöskin lankesivat aika vakaviinkin synteihin, vaikka Jumala oli näyttänyt heille useasti Hänen todellisuutensa mahtavien ja uskomattomien tilanteiden kautta. Silti Raamattu kertoo: “Monet kerrat Hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa  neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.” (jae 43)

Me kaikki tiedämme miltä se tuntuu kun joku ihminen, vaikka läheinen, ei kuuntele meitä tai yritä ymmärtää kun yritämme neuvoa häntä. Olemme elämämme varrella tulleet loukatuiksi useasti ja joku, vaikka hyvä ystävä, on saattanut oikein kääntää selkänsä meille, vaikka emme olisikaan tehneet hänelle mitään pahaa tai senkin jälkeen kun olemme jo pyytäneet anteeksi rikkomustamme häntä vastaan. Voi olla, että tällöin luovutamme tämän henkilön ja asian suhteen. Luonnollisesti, meidän ihmisten tapa on välillä reagoida tällaisiin tilanteisiin kyseisellä tavalla. Luovuttaa henkilön suhteen.

Mutta tämä ei ole Jumalan tapa, vaikka Jumala sai nähdä ja kokea oman kansansa nousevan Häntä vastaan ja kiusaavan Häntä. Hän oli pelastanut heidät lukemattomat kerrat ja siksi jossain vaiheessa Jumalalle ikään kuin “riitti”. Sanotaanpahan vielä, että Hän “kyllästyi perintöosaansa”. Jumala antoi kansalle vapauden valita se, mitä he olivat teoillaan eli synneillään osoittaneet haluavansa, eli vapauden elää irstaudessa pelkäämättä, kunnioittamatta ja rakastamatta Jumalaa, Häntä, joka “– toin sinut Egyptin maasta–” (Psalmi 81:11) Näemme seuraavassa jakeessa, minkälaiset aikomukset Jumalalla oli kansaansa kohtaan:“Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, niin pian minä masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan. — Mutta kansaansa Hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisisin sinua hunajalla kalliosta” (Psalmi 81: 15 & 17)

Meitä vastaan tehdyistä loukkauksista koituneet arvetkin voivat olla niin syviä, että vaikka olemme antaneetkin meitä loukanneelle henkilölle anteeksi, niin emme välttämättä enään pysty kohtaamaan Häntä samalla tavalla kuin ennen.

Mutta katsokaa mitä Jumala teki.

Sillä samalla hetkellä kun Hän kuuli kansansa, taas, huutavan ahdistuksissaan, omien tekojensa tähden Häntä, niin Hän ei pilkannut, katsonut alas tai syyttänyt aikaisista teoista vaan: “Mutta Hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun Hän kuuli heidän valitushuutonsa. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessaan”

Onpahan kirjoitettu vielä Uudessa Testamentissakin: “Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” (Room 10:13) Jumala armahti koko kansaa ja “Hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.” (jae 46)

Eivät yhdetkään meidän pahat tekomme estä Jumalaa kääntymästä meidän puoleemme kun kutsumme Häntä avuksemme tai kun mietimme, että voisiko Jumala enää minua auttaa. Voisiko tälle minun tilanteelleni tulle apu? Onko minulla enää toivoa tulevasta?

Annahan kun kerron, että tällaiset mietteet ovat sellaisia, jotka saavat Jumalan kääntymään uudestaan sinun puoleesi, koska Hän on aina halunnut auttaa ihmisiä, varsinkin omia lapsiaan. “Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä Hänen korvansa kuuro kuulemaan.” (Jesaja 59:1)  Hän oli ennen uskollinen, on nyt uskollinen ja on tulevaisuudessakin uskollinen, hamaan loppuun asti. Hän uskollisesti varjelee sinua, kasvattaa sinua, rakastaa sinua, auttaa sinua, siunaa sinua, pelastaa sinut monista asioista, tukee sinua, lujittaa sinua ja kuljettaa sinut kotiin, iankaikkisuuteen nauttimaan sen autuudesta, niinkuin Hän on luvannut. Timoteuskirjeessa on kirjoitettu siitä, kuinka Jumala tahtoisi, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Siksi Hän armahti Israelia vielä uudelleen ja siksi Hän armahtaa sinuakin, vielä uudelleen.

Olkoon tulevat päivät sinulle iloksi!

Joadan Sabure


Vaikuttavia sanoja

Kuulemme ja puhumme päivittäin satoja, jopa tuhansia sanoja. Kuulemme sanoja radiosta, televisiosta, videoilta jne. Nykyisin puhutaan myös äänisaasteesta, joka on turmellut maanpiirin ja levinnyt  kaikkialle. Ison Kirjan ennustus on toteutunut: ” Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja

lakastuu, kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt ja hyljänneet iankaikkisen liiton. Sen tähden kirous kalvaa maata ja sen asukkaat syystänsä kärsivät ja sen tähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat ja vähän jää ihmisiä jäljelle. Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ihmiset huokaavat. Loppunut on vaskirumpujen riemu, lakannut remuavaisten melu, loppunut kanteleitten riemu   ( Jes 24: 6 – 8 ”).Tämä profeetan n. 2600 vuotta sitten välittämä ennustus on valitettavasti toteutumassa silmiemme edessä.  Mistä sen tiedämme? Siitä, että edellä olevat sanat ovat Jumalan antamia profeetta Jesajan kautta. Sen tähden ne ovat vaikuttavia sanoja ja ne toteutuvat 100 % varmuudella. Oletko ajatellut, että meidän ihmisten lausumat sanat voivat myös olla vaikuttavia sanoja? Viittaan kahteen tärkeään sanaan. Mitä ne sanat ovat? Kiitos ja anteeksi. Väitän, että jos nuo sanat otetaan käyttöön puolisoiden kesken,  perheissä, sukulaisten ja ystävien parissa sekä työtoverien kesken sanojen positiivinen vaikutus heijastuu koko yhteiskuntaan!  Ajattele, millainen yhteiskuntamme olisi, jos noita sanoja käytettäisiin kaikissa ihmissuhteissamme? Uskon. että jokaisella aviomiehellä ja  naisella on syytä tarkistaa asenteitaan puolisoon, lapsiin, omiin vanhempiin  ja isovanhempiin. Voit yllättää puolisosi, vanhempasi tai isovanhempasi puhelinsoitolla. Kiitä häntä rakkaudesta, huolenpidosta, vaivannäöstä, jota hän on sinulle osoittanut. Samalla voit pyytää anteeksi kovia, armottomia sanoja, mitä ehkä olet kiivastuksissasi ja ajattelemattomuudessa sanonut rakkaalle puolisollesi, läheiselle tai jollekin kanssaihmiselle. Pyydä ja anna sinua vastaan rikkoneelle anteeksi kaikki, vaikkei hän ei anteeksipyyntöä esittäkään! Joku ajattelija on osuvasti todennut, ettei nöyrän selkää  voi katkaista! Jeesus, Jumalan Poika on  ihana esikuva nöyryydestä. Sillä ennen kuin hän kuoli ristillä, hän rukoili vainoojiensa puolesta: ” Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Kristuksen viimeiset sanat olivat myös vaikuttavia. Herran ristin vierellä oli myös ristiinnaulittu ryöväri. Hän oli teoillaan ansainnut kuoleman. Aivan elämänsä viimeisillä hetkillä hän rukoili: ” Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Uskon, että nämä sanat, jotka kuoleman ansainnut ryöväri esitti Jeesukselle olivat vaikuttavia sanoja. Ne saivat Taivaalliset voimat liikkeelle. Kuolemaan tuomittu ryöväri sai nöyrtymisen jälkeen  kaikki tekonsa anteeksi sekä ikuisen elämän lahjan, Jeesuksen ristin kuoleman ansion tähden.

Jussi Jokisaari


Miksi sairaat eivät parane ?

Tämä on monen sairastavan uskovan kipeä kysymys. Miksi? Tiedät, että rakastava Jumala on olemassa. Tiedät ja uskot, että Hän on kaikkivaltias. Mikään ei ole Hänelle mahdotonta. Olet Raamatusta lukenut lupaukset parantumisesta. Olet vedonnut niihin rukouksissasi. Toisetkin ovat rukoilleet puolestasi, tai ainakin ovat luvanneet sen tehdä. Sinua on voideltu raamatullisesti öljyllä, joka on Pyhän Hengen vertauskuva. Olet käynyt ”parantumiskokouksissa”. Niissä ”parantaja” on pannut käden päällesi ja olet jopa tuntenut jotain kehossasi.

Olet kuullut miten samanlaisesta tai jopa pahemmasta sairaudesta on joku toinen parantunut. Silti tauti nakertaa voimiasi päivittäin ja yhä pahemmin. Et voi ymmärtää, missä mättää.

Olet käynyt hengellisissä ”uskon-pumppaus-kokouksissa”. Enää et jaksa, koska niissä täynnä intoa ja menestystä saarnaavat puhujat vakuuttavat sinulle, että ”terveys on vain otettava vastaa”.  Sitten jälkikokouksessa hiukan epäillen, mutta uskoen niin kovasti kuin kykenet, menet rukousjonoon. Ja taas sydämessäsi syttyy toivon kipinä: ”Jospa nyt olisi minun vuoroni ja parantuisin”.

Ja tulos on sama. ”Et osannut ottaa terveyttä vastaan”. Tai et ole rukoillut tarpeeksi. Tai epäilet Jumalan tahtoa parantaa. Tai olet peräti tehnyt jotain salaista syntiä. Joku ”viisas” kertoo sinulle, ettet ole edes uskossa. Alat ehkä lopulta itsekin epäillä sitä.

Huomaatko, että koskaan syy ei ole näissä ”parantajissa”. Heillä on meriittiä siitä, että Jumala on antanut heille parantamisen armolahjan. Sinun annetaan ymmärtää, että Jumalan palvelijan kykyä käyttää lahjaansa ei saa epäillä.

Usein pelastuminen ja parantuminen yhdistetään toisiinsa. Jopa väitetään, että pelastuneille uskoville kuuluu parantuminen. Itse sairastan tautia, joka etenee ja heikentää fyysistä toimintakykyä. Henkisen toimintakyvyn jokainen lukija voi arvioida esim. tämän ja muiden blogieni perusteella. Toivon kuitenkin, että pidätte arvionne tästä omana salaisuutenanne.

Entä sitten, jos paranisin, rakentaisiko se minun uskonelämääni? Tulisiko minusta vakaampi ja ahkerampi todistaja? Rukoilisinko ja lukisinko Raamattua enemmän? Olisiko se merkki työpaikalla ja kaveripiirissä, että Jeesus elää ja toimii? Tulisiko ihmisiä uskoon? Alkaisiko uusi herätyksen aika? Tuskin. Vaikka kaipaamme jumalallisia ihmeitä, ei meidän uskomme ole niistä kiinni. Mooses teki paljon Jumalan aikaansaamia ihmeitä ja Jeesus teki vielä enemmän tunnustekoja ja silti useimmat eivät uskoneet.         

Miksi kaikki sairaat eivät parane? Joku harva kokee ns. jumalallisen ihmeen ja parantuu, mutta suurin osa ei. Tämä on mysteeri. Jos odotit, että kerron salaisuuden tässä blogissani, joudun tuottamaan pettymyksen. En osaa vastata. Mutta ei osaa vastata kukaan muukaan. Olisihan se kiva, jos joku minua viisaampi kertoisi vastauksen. Sen tietää vain Jumala.

Miksi toisen Jumala parantaa ja toisia ei? Raamatusta löytyy joitakin esimerkkejä mahdollisista syistä. Asiasta ei ole mitään tilastollista faktaa, mutta eräiden tuntemieni esimerkkien valossa näyttää siltä, että Jumala parantaa sairaita, jotka eivät meidän muiden mielestä ole niitä kaikkein hurskaampia ja toisaalta sairauksiin menehtyy uskovia, jotka ovat esimerkillisiä seurakunnan tukipilareita tai pienten lasten vanhempia. Myöskään rukoilijoiden määrällä tai parannuksenteon aitoudella tai aina edes sairastavan uskonelämän laadulla (ulkopuolisen silmin) ei näytä olevan paljon tekemistä asian kanssa.

Vaikuttaa siltä, että Jumala on nähnyt hyväksi pitää tämän asia mysteerinä. Miksi ? Olen pohtinut asiaa. Olisikohan eräs syy siinä, että Jumala kaipaa yhteyttä omiin lapsiinsa eikä siksi tarjoa mitään mallia, joka toimisi aina tai lähes aina kuten apteekista tautiin ostettu pilleri. Ei ole metodia: tee näin ja noin niin paranet.

Raamatusta löytyy kuitenkin eräs metodi, joka toimii erehtymättömästi ja aina. Se kuuluu seuraavasti:

”Ota Jeesus vastaan. Anna hänen puhdistaa syntisi – niin pelastut”. Ja eräänä päivänä myös paranet. Et ehkä tässä hetken kestävässä ahdistuksessa vaan tulevassa ihanassa ikuisuudessa, vrt. Joh. 1:12, Ilm 21: 3-4.         

 

 

Arto Siitonen


Aurinko Anna

Kun tapaamme tuntemattoman lähimmäisen ensimmäisen kerran, hänestä jää mieleen jonkinlainen kuva. Ensitapaaminen on tärkeä siksi, että silloin jokaiselle muodostuu tietynlainen kuva lähimmäisestä. Usein suurin osa tapaamistamme ihmisistä jää ainutkertaiseksi. Mutta onneksi on myös joukko sellaisia, joiden kohtaaminen jättää elämään pysyvän jäljen.

Sellainen lähimmäinen oli Aurinko Anna – nimellä tunnettu jo elämän iltapuolta elävä nainen. Anna oli lähimmäinen, joka oli aina iloinen, valoisa positiivinen ja ennen kaikkea muuta yliluonnollisen kiitollinen. Lyhyesti sanottuna Anna oli  lähimmäinen, jota on mahdoton unohtaa. Mielestäni Annassa oli eräässä mielessä jotain ylimaallista. Ei hänellä inhimillisesti ajatellen ollut järin paljon tapahtunut sellaisia asioita, joista olisi voinut kiittää tai riemuita. Päinvastoin, hän oli kokenut  asioita, jotka olisivat nujertaneet  kiitollisen mielen. !6 vuotiaana hän oli sairastunut. Sairaus oli riistänyt hänen liikuntakykynsä, koska hän oli joutunut vuoteeseen sidotuksi. Annan jalat ei kantaneet hänen hentoa olemustaan. Olen lähes varma, että suurin osa 16 vuotta täyttäneistä olisi katkeroitunut ja muuttunut kyyniseksi. Mutta Anna oli täynnä lempeyttä, iloa ja kiitollisuutta!  Toimin useita vuosia Annan kotiseurakunnan paimenena. Joka kerta, kun kävin seurakunnan parin vanhimman kanssa tai yksin häntä tervehtimässä tai vietimme hänen huoneessaan ehtoollishetken koin Taivasten Valtakunnan todellisuuden aivan erikoisella tavalla. Ne hetket olivat pyhiä, ikimuistoisia. Kerta kaikkiaan niitä hetkiä on mahdoton unohtaa! Vuosien saatossa Aurinko Annan muisto on palautunut mieleeni useita kertoja. Luulen, ettei  yksikään, joka pääsi hänet tuntemaan voi unohtaa Annan valoisaa, kiitollista ja tyytyväistä olemusta.

Mikä teki Annasta niin  unohtumattoman persoonan? Uskon, että tärkein seikka oli se, että hän ”asui” hengessä taivaallisissa! Tiedän, että hän rukoili paljon kotiseurakuntansa, työntekijäin, vanhinten ja seurakunnan monipuolisen toiminnan puolesta. Annan mittaamattoman arvokasta työtä eivät läheskään kaikki seurakuntalaiset osanneet paljon arvostaa. Mutta Sanan perusteella tiedän, että Hän joka  tuntee kaikkien ihmisten motiivit ja salaiset ajatukset on kerran maksava Aurinko Annalle runsaan, ikuisen palkan. Seurakunnan Pää, Kristus on todennäköisesti pian palaava Häntä odottaville: ” Hänen herransa sanoi ( sanoo ) hänelle:

Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen. Mene herrasi iloon ” ( Matt 25: 23 ). Sangen todennäköistä on, ettei Aurinko Annan salassa tapahtunutta rukoustyötä edes kaikki hänen kotiseurakuntansa työntekijät ja seurakuntalaiset osanneet paljon arvostaa. Mutta seurakunnan Herra, joka näkee  kaikki, mitä Häneen uskovat täällä tekevät salaa tai julkisesti saavat kerran oikeudenmukaisen palkan tekemästään. Satavarmaa on myös se, ettei Aurinko Annankaan salassa tapahtunut vuosikymmenien työ jää vaille huomiota, vaan Herramme on maksava hänelle, kuten kaikille palvelijoilleen tai palvelijattarilleen ihanan ikuisen palkan.

Kiitos Jumalalalle Aurinko Annasta ja hänen hauraan olemuksensa säteilevästä ylimaallisesta  kirkkaudesta oli hänet tunteille kuin konkreettinen viesti Jumalan kirkkauden maasta.

Aurinko Annan muistoa lämpimästi siunaten,

Jussi Jokisaari