Palkka vai lahja?

Luultavasti jokainen, joka on saanut uskon Jeesukseen muistaa uskoontulonsa hetken. Se oli kokemus, joka muutti elämäni täysin. Muistan sen hetken yhtä kirkkaana kuin se olisi tapahtunut eilen. Ilta oli joulukuun 26. päivä . Siitä on kulunut vuosikymmeniä! Tapasin vähän aiemmin  parhaan poikakaverini. Hän kertoi lainanneensa kotikylässäni asuneilta Helsingin Saalem – seurakuntaan kuuluneilta nuorilta naisevankelistoilta hengellisiä nuorten kirjoja. Sillä matkalla, palauttaessaan kirjoja, hän oli tullut uskoon! Kokemuksestaan hän innoissaan kertoi. Hän myös kertoi evankelistain asunnolla illalla olevasta nuorten illasta. Hän houkutteli minua sinne. Aluksi vastustin kaveriani rajusti. Mutta Veikko ei antanut periksi. Hän suostutteli ja rohkaisi. Lopulta lupasin lähteä, kun paras kaverini tosissaan pyysi. Vaitonaisena kävelin tuon runsaan kilometrin matkan kaverini kanssa evankelistain asunnolle. Kun menimme sisälle huomasin oitis, että paikalla oli joukko nuoria. Osa oli tuttuja, osa tuntemattomia. He lauloivat joululauluja kitaroilla säestäen. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Koko nuorten ryhmä polvistui rukoukseen! Se oli uusi, ennen näkemätön hetki! Koin oloni tukalaksi. Mietin hädissäni, mitä teen? Lähdenkö pois ovet paukkuen, vai istua jökötänkö sen aikaa, kun porukka rukoilee? Kolmas vaihtoehto oli jäljellä. Tajusin, että voisin polvistua rukoukseen, kuten koko nuorten joukko. Mietin  hetken ennen kuin polvistuin. Lähes heti povistuttuani kuulin, miten vasemmalle puolelleni tuli joku. Raotin silmiäni ja katsahdin viereeni ilmestynyttä. Huomasin, että hän on  komea, tuntematon , nuorimies. Hän laski oikean kätensä hartioilleni kysyen: ” Haluatko tulla uskoon?” Vastaukseni paljastaa tietämättömyyteni, kun sanoin:” Kyllä minä haluaisin, mutta en tiedä, miten siihen pääsee!” Huomaat, että olin  tosi tietämätön, kun en ymmärtänyt, miten voin päästä uskoon! Onnekseni tuntematon kaveri tiesi.  Hän avasi kädessään olleen Raamatun. Hän luki siitä kaksi kohtaa. Ensin Matteuksen evankeliumista. Sitten Roomalaiskirjeen 10. luvusta. Sen jälkeen hän kysyi: – Saanko rukoilla puolestasi?” Annoin luvan. Hän rukoili, ja siunasi minua Herran nimessä. En kokenut  mitään. Hän avasi uudelleen Raamattunsa Johanneksen evankeliumin 6. luvun kohdalta ja luki:” Kaikki minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee minä en heitä ulos.”( jae 37). Sitten hän sanoi: ” Sinähän halusit äsken tulla Jeesuksen tykö.” Vastasin: ” Niin halusin.” Hän kysyi. ”Mitä sinulle tämän Raamatun kohdan mukaan tapahtui?” Vastasin: ” Jeesus ei heittänyt minua pois.” Seurasi kysymys: ”Kenen oma sinä nyt olet.” Mietin ehkä kymmenen sekuntia ennen kuin vastasin. Tajusin, että koska Jeesus ei heitä pois Hänen luoksensa tulevaa, niin Hän otti minut vastaan. Kaveri kysyi vielä: ” Kenen oma sinä nyt olet?” Mietin hetken, kunnes vastasin:” Jeesuksen.” SILLOIN SE  TAPAHTUI! Näin sisäisin silmin ristin ja sillä riippuvan Jeesuksen. Se näky mursi sisimpäni. Itkin. Silmäni täyttyi kyynelistä. Niin kului ehkä 7- 10 minuuttia. Otin taskustani puhtaan nenäliinan. Kuivasin sillä silmäni ja poskipääni. Sitten yllättäen pulpahti spontaanisti suustani kaksi sanaa: ” Kiitos Jeesus!” Sanat olivat outoja. Aiemmin ei suustani ollut sellaisia sanoja kuultu. Tajusin, että ne annettiin. Herraa ylistäviä sanoja suorastaan pulppuili suustani vuolaana kuin keväinen puro. Huoneessa olleet nuoret tulivat onnittelemaan minua siitä, että olin tullut uskoon! Myöhemmin illalla huomasin, miten koko luomakunta näytti toisenlaiselta. Pikku hiljaa ymmärsin olevani uskossa Jeesukseen. Sen seurauksena elämäni muuttui. Uskovat tulivat tärkeiksi, kokoukset niin ikään. Tästä toisen joulupäivän illasta on kulunut vuosikymmeniä. Mutta elämäni käännekohta on yhä kirkkaana mielessäni. Se päivä oli muutoksen päivä parhaalle kaverilleni sekä yhdelle 15 vuotiaalle kotikylän tytölle  ja minulle. Haluan korostaa, että myös sinä, tämän tarinan lukija voit kokea saman siunauksen, minkä itse koin vuosikymmeniä sitten. Sydämestäni pulppuaa yhä kiitos uskon alkajalle, Jeesukselle siitä, että Hän lahjoitti minulle sisäisesti ylen rikkaan elämän armosta ja lahjana. Osakseni jäi vain vastaanottaa Jumalan armolahja.  Raamattu sanoo: ” Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme” ( Room 6: 23 ). Vielä tänään voit vastaanottaa uskon kautta Jumalan armolahjan. Mutta jos hylkäät sen, saat palkan synneistäsi. Se on kuolema eli ikuinen ero Jumalasta ja Kristuksen vastaanottaneista.  Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Kumman valitset: Elämän vai kuoleman?

 

– Jussi Jokisaari


Oliko hän suomalainen pakana? Osa 2.

Tähän tapaan mies jutteli.” Olen syntynyt Petsamon käsivarressa. ( Suomi joutui luovuttamaan oikean käsivarren Neuvostoliitolle  osana sotakorvauksia Suomen ja Neuvostoliiton  välisissä rauhanneuvotteluissa syksyllä 1944). Mies jatkoi: ” Lapsuuskotini pohjoispuolella asunut väestö kuului kreikkalaiskatoliseen kirkkoon ja eteläpuolella asuva luterilaiseen kirkkoon, mies selosti ja jatkoi:” Minua ei ole lapsena kastettu, eikä minulla ole ollut muitatakaan hengellisiä harrastuksia, kuin se, että kerran kurkistin Porvoon tuomiokirkon ovesta sisään, vierelläni kävelevä selosti elämänsä vaiheita. Kuuntelin  kaverin puheita vaitonaisena. Ihmettelin sanattomana kuulemaani. Mietin onko se edes totta? Oliko mahdollista, että Hämeenlinnan kupeessa asuva mies oli täysin vieras hengellisille asioille? Toisaalta mies puhui vakuuttavasti. Hän kertoi olleensa sodassa ja haavoittuneensa. Siitä todisteena oli, että hän ontui  jalkaansa. Jalassa oli proteesi. En muistanut tuossa  hetkessä, että Raamattuopiston kurssilaiset levittävät syksyisin useita tuhansia hengellisiä joululehtiä kodista – kotiin periaatteella Hattulan ja lähipitäjien kaikkiin koteihin. Joskus myöhemmin on mieleeni palautunut  tuo varsin erikoinen tapaus. Mikä ero on kristityllä ja pakanalla? Raamatun mukaan: ” Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi” ( Apt. 11:26 ). Oliko tapaamani mies kristitty? Tai ketä voidaan sanoa kristityksi? Eikö kristityksi tunnustautuva ole kristitty? Entä, jos jotakin ei ole kastettu?, kuten tapaamaani miestä ei ollut kastettu lapsena? Antiokiassa alettiin ensiksi nimittää kristityiksi Jeesuksen opetuslapseksi tunnustautuvia. Raamattuopiston rannassa tapaani miestä ei parhaimmalla tahdollakaan voinut sanoa Raamatun kriteerin mukaan kristityksi, koska hän ei tunnustanut olevansa Jeesuksen opetuslapsi. Oliko hän siis suomalainen pakana? Lukija voi itse tehdä siitä oman arvionsa ja päätelmän. Edelleen pyhään Kirjaan tukeutuen siinä sanotaan: ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana ja siinä on tämä sinetti: ” Herra tuntee omansa` ja luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee” ( 2 Tim 2: 19). Loppujen lopuksi yksikään ihminen ei voi asettua lähimmäisensä tuomariksi. Herra tuntee jokaisen läpikotaisin. Ja Hänen edessään jokainen meistä tekee tilin omasta elämästään. Kuten Sana selkeästi ilmoittaa: ” Niin on siis meidän jokaisen ihmisen tehtävä tili Jumalalle itsestämme”

( Roo 14: 12 ).

Se tilinteon hetki on takuuvarmasti oikeudenmukainen, eikä siitä tuomiosta ole kellään valitusoikeutta! Se on jokaisen hyvä muistaa kaikkina elämän päivinä

                             Jussi Jokisaari


Oliko hän suomalainen pakana?

Suomea, rakasta synnyinmaatamme on pidetty vuosisatoja kristittynä maana. Vuosikymmeniä sitten se oli eräässä mielessä nimellisesti sitä. Silloin suuri osa suomalaisista uskoi, että Jumala on olemassa. Lähes kaikki suomalaiset kuuluivat kirkkoon. Kristillisiä arvoja  kunnioitettiin tässä maassa. Ilmeinen tosiasia kuitenkin oli se, että melko vähän silloinkin oli ihmisiä, jotka tunnustivat olevansa elävässä uskossa Jeesukseen. Toisin sanoen: Uudestisyntyneitä Kristuksen seuraajaksi tunnustautuvia oli sangen pieni joukko.  Yllättävää kyllä jo 1980 – luvulla oli  maassamme ihmisiä, jotka ei olleet kristittyjä edes nimellisesti. Mielestäni sellaista voi syystä sanoa pakanaksi!

Nyt aion on kertoa aidosta suomalalaisesta pakanasta, jonka tapasin 1980 luvulla 1970 ja 80 luvuilla olimme perheenä monena kesänä Hattulan Raamattuopistolla viikon ajan lomailemassa. Vastuullani oli huolehtia myös viikon ajan opistolla lomaa viettävien hengellisestä ohjelmasta. Aamuhartaus oli joka aamu. Päivällä oli raamattutunti ja illalla  iltahartauden pito tai sen juonto. Eräänä päivänä oli pari tuntia vapaata. Olin luentosalissa ja sain selvän käskyn: ” Mene savusaunan rantaan!” Joskus ennenkin olin saanut samakaltaisia kehotuksia. Läksin oitis kävelemään savusaunan rantaan. Sinne oli matkaa ehkä  100 metriä. Päästyäni noin 30 metrin päähän, järvestä moottorivene pysähtyi. Veneestä kuului kiukkuisen miehen puhe: ” Nuoret ovat taas ajaneet tankin tyhjäksi,” Seisoin rannalla noin 30 metrin päässä veneestä. Kuulin miehen sanat ja ja rohkaisin häntä ” Melokaa veneenne laituriin. Minulla auton peräkontissa täysi pensakallona. Tulkaa rantaa niin saatte bensiiniä.” Mies lähti melomaan rantaa kohti. Odotin häntä laiturin nokassa. Kun vene tuli lähelle tartuin sen keulaan ja vedin veneen lähelleni.  Sidoin sen narulla kiinni laituriin. Moottoriveneellä liikkeellä ollut kaveri nousi laiturille. Toivotin hänet tervetulleeksi ja läksin kävelemään  majapaikkaamme kohti. Kävelimme rinnakkain rannan tuntumassa olevaa tietä majapaikkaamme kohti. Kaveri  kysyi ympärilleen vilkaisten: ” Mikä paikka tämä on”? Vastasin: ” Tämä on helluntaiherätyksen Raamattuopisto.” Samalla mies sai kuin sähköiskun. Hän pyörähti ympäri ja aikoi palata takaisin. Sain sanottua: ” Älkää kääntykö, sillä autoni on tuossa  100 metrin päässä.” Mies pyörähti ympäri ja kävelimme yhdessä autolle. Nappasin bensiinigallonan tavaratilasta. Kaadoin miehen tyhjään astiaan bensiiniä. Saunarantaa kohti kävellessämme mies alkoi kertoa elämänsä tarinaa.

Se jatkuu seuraavassa blogissa.

        – Jussi Jokisaari


Ateistin kääntymys

Läksin kodista hieman sekavissa ajatuksissa. Ajattelin näitä kolmea lähimmäistäni. Nuoren perheenisän tulevaisuus arvelutti, kuten myös ateisti äidin. Eniten mieltäni raastoi suloisen pikkutytön kohtalo. Mitä viaton, kaunis lapsi joutuu kokemaan alkoholisoituneen isän ja ateisti äidin taholta? Lapsen tulevaisuus painoi mieltäni. Vaikka olin työkyvyttömyyseläkkeellä lähimmäisten huolet silti rasittivat. Halusin auttaa toivottomuuden ja näköalattoman tulevaisuuden keskellä eläviä lähimmäisiäni todellisen auttajan, Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen. Tiesin kokemuksestani, että Hän tahtoo ja voi auttaa jokaista luokseen tulevaa. Vain

Herra voi antaa rauhattomalle tulevaisuuden ja toivon! Soitin Einolle melko usein sen jälkeen. Kyselin, miten hänellä ja hänen perheellään menee. Myös Eino soitteli minulle. Yhteyden pitomme kesti lähes kaksi vuotta. Sitten se katkesi. Myös Alfa- kurssilaiset tarvitsivat neuvoja, rohkaisua ja apua. Se oli osasyy yhteyden pitoni katkeamiseen Einon kanssa. Sitten aivan yllättäen Eino soitti. Ei kuitenkaan itsensä, vaan puolisonsa takia. Hän kertoi puolisonsa sairastuneen vakavavasti ja toivoneen että tulisin yksin tai Sepon kanssa tapaamaan hänen vaimoa. Soitin heti Sepolle ja kerroin tapahtuneen. Sovimme, että menemme seuraavana lauantaina tapaamaan Einoa ja hänen puolisoa heidän kotipaikkakuntansa terveyskeskuksen sairasosastolle. Ilmoitin Einolle päivän ja kelloajan, milloin  tulemme. Lauantaiaamuna melko varhain läksimme sovittuun tapaamiseen. Heidän kotipaikkakuntansa terveyskeskuksen pysäköintialueella tapasimme Einon. Hän opasti meidät puolisonsa luo. Menimme yhdessä häntä tervehtimään. Mieltäni ilahdutti se, että  Einon puolison mieli oli muuttunut edellisen tapaamisen jälkeen. Nyt hän halusi keskustella hengellisistä asioista. Aiemmin ne eivät häntä kiinnostaneet. Keskustellessamme henkilökunta jakoi potilaille ateriat. Sepon kanssa poistuimme ruokailun ajaksi. Kun ruokailu päättyi palasimme kolmestaan Einon puolison luo. Keskustelu huipentui siihen, että Einon puoliso tahtoi etsiä syntisten ystävää, Kristusta! Se oli Sepolle ja minulle juhlahetki. Rukoilimme hänen kanssaan ja puolestaan. Kerroimme Jeesuksesta, Hänen ristin kuolemasta ja verensä voimasta. Kuin myös siitä, että Kristus on lunastanut verellään  kaikki ihmiset vapaaksi synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta, kuten Raamattu osoittaa. Einon puolisoa siunatessa  tapahtui yliluonnollinen ihme: rouva koki uudesti syntymisen. Hän sai uudestisyntyä elävään toivoon. Siitä Pyhä Kirja kertoo useassa kohdassa. (Johanneksen evankeliumi  1: 12). sekä 1. Piet 1: jae 1: + 3).) Uskoen Jeesukseen rouva sai kokea ihmeistä suurimman: Hänestä tuli Raamatun lupausten mukaan Jumalan lapsi ja Taivasten valtakunnan perillinen! Herra lupaa  Sanassa: ” Anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan” ( Mat7: 7,8 ).  Muutamia päiviä myöhemmin oli maakunta lehdessä suru – uutinen, että uskon lahjan Jeesukseen saanut rouva on siirtynyt ikuisuusrajan toiselle puolelle. Myös sinä voit kokea uskoon tulon ihmeen, jos etsit Jeesusta vilpittömin mielin ja rukoillen.

 

– Jussi Jokisaari