Henki katkolla

Lapsuusvuosiltani on mielessäni eräs tapaus, joka jäi lähtemättömästi mieleeni. Olin silloin 4  vuoden ikäinen, kun tämä tapahtui. Kotini oli maantien lähellä. Jostain syystä tie ja eritoten sillä liikkuvat autot kiinnostivat minua. Tosin autoja ei tuolloin järin paljon ollut. Mutta jonkin verran kuitenkin. Sen verran oli minulle liikennesääntöjä opetettu, että älysin kävellä tien reunassa. Niin tuolloinkin. Oli kaunis kesäpäivä ja tallustelin tien oikeaa reunaa kotiini päin. Kotini oli noin 80 metrin päässä. Tien reunaa kävellessäni kuulin takaa lähestyvän auton voimistuvan äänen. En ymmärrä, mistä sain päähäni ajatuksen hyökätä tien yli. Unohdin lähestyvän  auton tulon. Syöksyin tuulispään tavoin tielle ja juoksuun. Mielessäni oli ajatus  pujahtaa tien toiselle puolelle. Samassa hetkessä kuulin voimakkaan, kirskuvan äänen. Sen aiheutti kuorma – auto, jota valpas kuljettaja jarrutti voimakkaasti. Iso auto pysähtyi kuin seinään. Pääsin tien yli viime hetkellä. Näin pelastuin äkkikuolemalta -tyhmyydestäni  huolimatta. Sydämeni tosin läpätti melko voimakkaasti, kun hiivin vaivihkaa kotini pirttiin. En ehtinyt selostaa äidilleni tapahtunutta. Sillä samalla hetkellä auton kuljettaja tuli sisään. Totta kai hän selosti äidilleni tapahtuneen. Äärimmäisen vakava tilanne oli varmaan järkytys myös autonkuljettajalle. Myöhemmin äitini muisteli, että sisälle tullessaan auton kuljettaja oli ollut kalman kalpea.  Tuona autereisena kesäpäivänä hengen lähtöni oli varmaan kiinni  sekunnin sadasosista. Mutta Jumala varjeli minut ymmärtämättömyydestäni. Rohkenen ajatella, että Hänellä oli jo silloin suunnitelma elämääni varten. Säilyinkö sen ansiosta elävien kirjoissa? Sitä en tiedä. Parasta on kuitenkin, että  saan  nyt vuosikymmeniä  myöhemmin kertoa yliluonnollisesta pelastumisestani lapsilleni ja lastenlapsilleni ja kaikille, joita ehkä sen verran kiinnostaa menneisyyteni, että he vaivautuivat lukemaan tämän varhaislapsuudessani tapahtuneen tarinan, jossa henkeni oli katkolla arvaamattoman ja perin  tyhmän käyttäytymiseni takia.

– Jussi Jokisaari.


Uusi vuosi- vanha armo

Vuosi vaihtui jälleen. Luulen, että näin vuosien  vaihtuessa useampi lähimmäiseni ikään kuin pysähtyy hetkeksi. Päättynyt vuosi iloineen ja murheineen sekä voittoineen ja tappioineen pistää miettimään. Vuoden vaihteessa päätyvän

vuoden asiat palautuvat mieleen. Joitakin asioita joutuu katumaan.  Mutta kenties on jotakin, josta voit iloita. Jääkö tästä hektisestä ajassa jäljellä mitään kestävää tai pysyvää? Varmaan yksi, jos toinenkin miettii sitä. Jumalan kiitos kaikkea ei ole sentään vielä menetetty. Mitä tarkoitat, voi joku ajatella? Itseäni lohduttaa se, että on jotakin ikuisesti muuttumatonta, järkkymätöntä ja pysyvää. Ensiksi  tulee mieleeni Herran Sanat.” Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa” ( Matt 24: 34 ). Nuo sanat sanoi itse Jumalan Poika, maailman Vapahtaja. Raamattu ilmoittaa,  että on tuleva aika, jolloin… ” taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta sulavat, ja maa kaikki, mitä siihen on tehty palavat”  ( 2 Piet 3: 10 ). Viime vuosien aikana olemme kuulleet ja nähneet tiedotusvälineiden uutisissa järkyttäviä massiivisia luonnonmullistuksia eri puolilla maailmaa. Noissa mullistuksissa on tapahtunut pysäyttäviä asioita. Isot kerrostalot, maan – ja rautatiet ovat luhistuneet kun korttitalot. Muutamassa sekunnissa voi kuolla kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ei ihme, jos ihminen kokee avuttomuutta, turvattomuutta ja pelkoa. noita tapahtumia seuratessaan. Myös on rakkaassa kotimaassamme on pelko ja turvattomuus lisääntynyt hälyttävällä tavalla. Tuiki tavallinen suomalainen ei  saa enää kävellä kaduilla  lisäälevollisena, sillä koskaan ei tiedä, mitä seuraavalla askeleella tapahtuu. Olemme siirtyneet aikaan… ” ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa, sillä taivaitten voimat ( maanjäristykset, luonnonmullistukset) maanpiiriä kohtaa, sillä taivaitten voimat järkkyvät” ( Luuk 21: 26). Kaikkea edellä mainittua on vuoden 2018 aikana tapahtunut. Entä nyt, kun olemme siirtyneet uuteen vuoteen? Mitä se tuo tullessaan?  Kukaan ei sitä varmuudella tiedä. Kerrotaan, että edesmennyt kunnioitettu presidenttimme Juho Kusti Paasikivi on aikanaan sanonut: ” Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen.” Paasikiven  sanoihin on helppo uskoa. Yksi asia on kuitenkin 100 % varmaa. Se, mitä Jumala Sanassaan  ilmoittaa on totta! Nostan esille Raamatusta yhden sanan: ARMO. Psalmissa 136. on 26. jaetta. Jokainen jae päättyy sanoihin: ” Sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” Pyhä Kirja sanoo uudelleen ja uudelleen, että tämän armon Jeesus kuollessaan ristillä syntiemme ja pahain tekojemme tähden. Siksi apostoli voi

kirjoittaa:” Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne” ( 1 Kor 16: 23). Edelleen: ” Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ( Tiit 2: 11). Armo myös k a s v a t t a a uskovaa ”, että me hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot eläisimme siveästi ja vanhurskaasti nykyisessä maailman ajassa. Ja vielä: armo v a r j e l e e lankeamasta heikkoa vaeltajaa! Sinä kristitty, joka näin vuoden vaihteessa ehkä pelkäät tulevaisuutta voit tehdä, kuten apostoli kehotti ” .. pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä” ( 1 Piet 1: 13 ). Armo nostaa syntisen synnin ja kadotuksen syövereistä uuteen ja aitoon  elämään. Armo varjelee heikon  uskovan lankeemuksilta. Armo kantaa itsensä kurjaksi tuntevan ja raadolliseksi kokevan perille Jumalan kirkkauteen! Voit siis jättää itsesi, menneisyytesi, nykyisyytesi  ja tulevaisuuteesi kokonaan yksin Jumalan vanhan ja ikuisen armon varaan.

Jos ja kun niin teet,  pääset lepäämään Vapahtajan  väkevässä kädessä, josta kukaan tai mikään ei voi sinua irrottaa. Lue ; ( Joh 10: 28, 29 ). Hyvää, turvallista matkaa Vapahtajan ja Taivaallisen Isän kädessä armon vuonna 2019!

– Jussi Jokisaari


Joulun uskonnollisuus

Arto Siitonen

Useana jouluna, kuten myös vuonna 2018, on käyty keskustelua mediassa ja varsinkin somessa siitä, saako ja pitääkö koulujen joulujuhlissa tuoda esiin uskonnollisuutta. Osa suomalaisista on sitä mieltä, että se pitäisi poistaa, ja niin on joissakin kouluissa myös yritetty tehdä. Tästä keskustelusta taitaa tulla uusi joulun perinne.

Taitaa kuitenkin olla niin, etteivät tällaisia vaatimuksia esittävät tahot ja henkilöt täysin tiedä mitä ovat ehdottamassa. Nimittäin jouluun liittyy runsaasti pakanauskonnollisia ja kristillisiä perinteitä.

Historioitsijat ovat eri mieltä siitä, onko joulu alun perin kristillinen juhla, mutta jo ennen ajanlaskun alkua vietettiin Rooman valtakunnassa joulukuussa Saturnaalia juhlaa. Siihen on saattanut kuulua sellaisia tapoja kuin yletön mässäily ja sianlihan syönti, kynttilöiden polttaminen, laulujen laulaminen, lahjojen antaminen sekä rauhan toivotukset. Myös eläimet saivat extra-apetta ja mm lintujen ruokinta liittyy sielunvaellukseen. Siihen liittyy myös haudoilla käynti ja vainajien muisteleminen. Pakana-aikana haudoille vietiin ruokaa vainajille. Joissakin uskonnoissa tämä tapa on vielä käytössä. Onneksi meillä tyydytään viemään haudoille kynttilät. Kyllähän ne jouluruoka-annokset haudoiltakin syötäisiin, mutta ei niistä vainajille iloa olisi.

Joulupukki ja tontut ovat vahvasti mukana pakanauskonnollisessa jouluperinteessä. Nykyisin Coca-Cola on tehnyt pukista lihavan ja lupsakkaan punanutun, mutta joskus aikoinaan se oli pelottava sarvipää. Ei ole vaikea arvata mitä se symbolisoi. Joulukuusikin on monissa kodeissa kannettu sisään. Se on koristeltu kauniisti ja se on kohottamassa joulun tunnelmaa. Joillekin se kuvaa uuden elämän syntymistä, mutta toiset näkevät sen uskonnollisena jäänteenä ashera-karsikosta.

Joulun uskonnollisuuden vastustajat tuskin tarkoittavat, että kaikki edellä mainitut perinteet tulisi poistaa. Ei taitaisi meidän suomalaisesta jouluperinteestä jäädä juuri mitään jäljelle, jos kaikki tämä poistettaisiin. He vain syystä tai toisesta vastustavat kristillistä ilosanomaa Vapahtajasta, joka on syntynyt jouluna.

Useimmat joulun uskonnollisuuden vastustajat eivät varmaan tiedä, että Jeesus oli uskonnollisuuden vastustaja. Hän joutui toistuvasti uskonnollisuuden edustajien, fariseusten kanssa poikkiteloin. Jeesus ei perustanut uutta uskontoa, vaan rakensi yhteyden Jumalan ja syntisen ihmisen välille. Hän purki erottavan väliseinän. Jumala antoi itsensä lahjaksi niille, jotka ottavat lahjan vastaan. 

Meillä Suomessa joulu on kristinuskon sanoman juhla riippumatta sen alkuperästä. Voi olla, että Jeesus syntyi syys- lokakuussa kuten eräät olettavat. Nykyinen ajanlasku perustuu kuitenkin Kristuksen syntymään. Siitä lasketaan vuosiluku ja nyt olemme aloittamassa vuotta 2019. Munkit, joka laskivat Jeesuksen syntymä ajankohtaa, tekivät ilmeisesti muutaman vuoden virheen. Mokomat vielä tunaroivat koko homman siten, että jättivät vuoden 0 pois laskuista. He olivat kuitenkin oman aikansa viisaita ja ilman heitä olisi meidän kalenterimme erilainen.

Pääkohta Jeesuksen syntymässä ei ole syntymän ajankohta vaan se, että Hän syntyi. Hän yksin lunasti meidät synnin tuomiosta ja antoi sellaisen rauhan, ettet sinäkään sellaista mistään muualta löydä.

Hyvää uutta vuotta 2019 kaikille.

Arto Siitonen