Joululahjoja Jeesukselle

Elämme jälleen joulun aikaa. Joulu on myös lahjojen antamisen aikaa. Vanhemmat muistavat lapsiaan lahjoilla. Kulttuurissamme on kaunis tapa muistaa myös muita läheisiä  ja ystäviä. Ilmeisesti lahjojen antaminen heijastelee tietoisesti tai tietämättä kaikkein parasta lahjaa, kun Jumala antoi  Poikansa syntyä ihmiseksi – jokaista ihmistä varten.

Sisintäni on joulun lähestyessä puhutellut  Itämaan viisaat miehet, Pian Vapahtajan syntymän jälkeen he tulivat Jerusalemiin. Emme tiedä, kuinka monta heitä oli. Näillä salaperäisillä miehillä oli kuitenkin tietoa Jeesuksen syntymisestä. Jerusalemiin tultuaan he alkoivat oitis kysellä, missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Mistä  miehet tiesivät Jeesuksen syntyneen?  He olivat saaneet jotakin kautta tietoja Jumalan Sanasta, koska he  sanoivat” Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan (4 Moos 24.)  ” Kristuksen syntyminen oli tosiaan ilmoitettu profeetan kautta satoja vuosia ennen kuin se tapahtui: Se oli ilmoitettu selvästi :” Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista,  ja valtikka kohoaa Israelista. Se ruhjoo Moabilta ohimot, päälaen kaikilta Seetin pojilta” ( 4 Moos 24: 17). Jumala loi aikojen alussa kaiken olevaisen: ” Niin tuli kolmas päivä. Ja Jumala sanoi: `Tulkoot valot taivaan vahvuuteen, erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne  merkkeinä osoittamassa aikoja ja  päiviä ja pienemmän yötä ja suuremman valon paistamassa maan päälle. Ja tapahtui niin. `Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä sekä tähdet.` Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle ja hallitsemaan päivää ja erottamaan valon pimeästä. Ja Jumala näki, että se oli hyvä ” ( 1 Moos 1: 16 – 18).  

     Jumalan Pojan syntyessä taivaalle ilmestyisi kirkas tähti. Se oli valomerkki pimeässä maailmassa oleville ihmisille. Tietäjät tajusivat, että  aiemmin ilmoitettu lupaus on nyt  täyttymässä. He lähtivät matkaan. Tähteä seuraten he tulivat Jerusalemiin. Siellä he alkoivat kysellä äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta. Jerusalem on lähellä Betlehemiä. Jerusalemin ja Betlehemin välimatka on noin 7 kilometriä. Tähteä seuraten tietäjät osasivat perille seimelle ja Jeesus – lapsen luo. ” Nähtyään lapsen he ( tietäjät ) ilahtuivat ylen suuresti. Niin he menivät huoneeseen ja nähtyään lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa  ja antoivat hänelle ( Jeesukselle ) lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa ( Mat 2: 10, 11).

Tietäjien löydettyä Jeesus – lapsen tapahtui monia merkittäviä asioita: 1) He ilahtuivat suuresti ( 2). He kumarsivat häntä ( Jeesusta). ( 3). He lankesivat maahan ja (4 ) avasivat aarteensa ja he antoivat Jeesus – lapselle lahjoja: Kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Ne lahjat olivat pian tarpeen, sillä Jeesuksen ajalliset vanhemmat joutuivat lähtemään pakomatkalle Herodeksen julmuutta ja murhanhimoa. Jumala tiesi, että maailman Vapahtajaa tullaan vihamaan täällä kirouksen alaisessa maailmassa. Joulun Herran syntymän aikaiset tapahtumat muistuttavat meitä, että myös Häneen uskovat voimme antaa Jeesukselle joululahjoja, kuten viisaat Itämaan tietäjät kauan sitten. Jeesus on tullut luoksemme tänä jouluna toisen muotoisena. Herraan uskovina tiedämme, että Jeesus on nyt keskellämme pakolaisen, nälkäisen ja hyljeksityn muodossa. Muistaessamme lahjoilla keskuudessamme olevia kodittomia ja pakolaisia lähimmäisiä annamme  ikään kuin joululahjan Jeesukselle.  Joulun Herra vaikuttakoon meissä samaa, joka sai Itämaan tietäjät kumartamaan Jeesus – lasta sekä antamaan Hänelle joululahjoja. Siten ja vain siten saamme sydämeen joulurauhan ja – ilon.

Jussi Jokisaari


Isän metsää

Toimin erään Pohjanlahden rannikon kaupunkiseurakunnan paimenena1960 – luvulla. Seurakuntaan kuului keski – iän ohittanut evankelistaveli. Hän oli varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Hän oli pienikokoinen, reipasliikkeinen, yllätyksellinen ja käytökseltään värikäs. Hänellä oli ilmiömäinen kyky saada kontakti uskosta osattomaan ihmiseen. Vaikka hän oli evankelista hänellä ei ollut autoa. Kokousmatkansa hän teki yleisillä kulkuneuvoilla junalla tai linja – autolla. Junamatkoilla hän sai varsin helposti kontaktin matkakumppaneihin, sillä hänellä oli Jumalan lahjana saatu oivalluskyky. Seuraava tapaus osoittaa sen. Hän oli matkalla junassa Etelä – Suomessa. Pikajuna porhalsi hurjaa vauhtia eteenpäin. Välillä se pysähtyi hetkeksi jollakin asemalla. Asemalta nousi junaan arvokkaan näköinen herrasmies. Hän tuli samaan vaunuun, missä evankelista istui maisemia seuraten ja toisti kuin itsekseen: ” Isän metsää!” Hän totesi muutamia kertoja: ” Isän metsää” Pari – kolme kertaa sanottuaan arvokkaan matkakumppanin uteliaisuus heräsi hän ja kysyi: ” Kenen poika te olette, kun juna on kiitänyt kymmeniä kilometrejä ja te sanotte yhä uudelleen: ” Isän metsää?” Evankelista sai oivallisen tilaisuuden kertoa Taivaallisesta Isästä ja Hänen rikkaudesta: ” Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on. Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle” ( Ps 24: 1, 2). Evankelista oli oikeassa junan ikkunasta ulos katsellessa todetessaan ” Isän metsää.” Evankelista oli rikkaan Isän poika. Oletko tämän rikkaan Isän poika? Ellet tiedä, sitä kerron, kuka on Jumalan lapsi. Näin Pyhässä Kirja sanotaan: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet ( Jeesuksen ) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi” ( Joh 1: 12). Me ihmiset olemme syntymämme perusteella ajallisen isämme lapsia ja perillisiä.

Syntinen ihminen pääsee Taivaan Isän lapseksi uudestisyntymisen ( uskon ) kautta Jeesukseen. Ja vielä enemmän: syntinen ihminen voi päästä Taivaallisen Isän perilliseksi: ” Mutta jos olemme lapsia, olemme myöskin perillisiä Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä”…( Roo 8: 17). Jos tahdot päästä Taivaan perilliseksi, ota Jeesus vastaan elämäsi Herraksi. Niin pääset Jumalan lapseksi ja Taivasten valtakunnan perilliseksi. Se on mahdollista vielä tänään – armosta – ilman vähäisintäkään omaa ansiota.

Jussi Jokisaari.


Katse peiliin

Marraskuisena, synkkänä aamuna heräsin sängyssäni. Se, että heräsin, ei sinänsä ole harvinaista ja siinä, että huomasin olevani sängyssäni ei myöskään ole mitään outoa.

Oikeastaan jokainen uusi päivä on Jumalan lahja. Tuona aamuna en kuitenkaan kokenut erityistä innostusta saamastani lahjasta. Mielikuvissani tuona aamuna löysin useita syitä masennukseen.

En pidä marraskuusta. Sen nimikin heijastelee mädäntymistä ja kuolemaa. Päivät lyhenevät ja sen lyhyenkin ajan aurinko on piilossa pilvien takana. Tuntuu kuin Suomi olisi jossain ”Jumalan selän takana”. Koin myös tuona aamuna itseni Jumalan selän taakse unohtuneeksi kummajaiseksi.

Vielä puolittain unessa ja henkisesti harhaillen jossain horroksen ja valvetilan välimaastossa raahasin itseni kylppäriin. Nojasin lavuaariin ja nostin hiukan päätäni.

Säpsähdin !

Kuka on tuo vanhentunut, puoliuninen tyyppi, joka tuijottaa minua suoraan silmiin.

Hei, sehän on oma peilikuva. Tuollaisenako muut näkevät minut? Vai valehteleeko tuo peili? Kyllä se valehtelee. Kun heilutan oikeaa kättäni, peilikuva heiluttaa vasenta kättä. Ei minua niin helposti huijata.

Toivoin, että peilikuva valehtelisi enemmän kuin vain vaihtamalla vasemman ja oikean keskenään. Olisin halunnut, että kuva olisi näyttänyt siltä onnelliselta nuorelta kaverilta, joka katsoi minua peilistä syyskuun 11 päivä vuonna 1986. Siitä on yli 32 vuotta. Minusta ja vastavihitystä vaimostani otettiin tuona päivänä valokuvia, jotka todistavat, etten aiheetta kehu tuota kaveria onnelliseksi. Hän ei sinä päivänä ajatellut, että syksyyn kuuluu myös marraskuu. Hän ei myöskään tiennyt, että sinä talvena tammikuussa elohopeamittari jäätyy -34 asteeseen. Eikä hän osannut aavistaa sitäkään, että tulevina vuosia hänen perheeseensä syntyy 2 lasta marraskuussa mielentilaa piristämään (ja fyysistä kuntoa testaamaan).

—-

Nykyaikana panostetaan paljon ihmisen ulkoiseen habitukseen. Se on aika erikoista, koska luulisi, että taloudellisen hyvinvoinnin kohentuminen johtaisi ihmiset etsimään syvempiä henkisiä ja hengellisiä arvoja materialismin tilalle. Vaan suunta näyttää johtavan päinvastoin yhä enemmän materian ja ulkonäön korostamiseen.

Mutta tämä ilmiö ei koske vain meidän aikaamme. Päinvastoin. Jeesus moitti fariseuksia aikoinaan ulkokultaisuudesta:” …te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä.” (Matt. 23:25). Ja Pietari neuvoo: Älköön kaunistuksenne (komistuksenne) olko ulkonaista…  Huom, Lisäsin sanan ”komistus”, jota Raamatussa ei ole, sillä tämä opetus sopii myös miehille.

Miksi meidän tulisi kuitenkin olla kiinnostuneempia sisäisestä tilasta kuin ulkoisista puitteista?

  • Tärkeintä elämässä on pelastus. Ja pelastusta eivät ratkaise ulkoiset asiat vaan sisin.
  • Jumalaa kiinnostaa sisin. Ulkoisesti voi pettää sekä toiset että itsensä, mutta ei Jumalaa
  • Kolmas on tuottavuus. Kun sijoittaa sisimpään, tuotto kasvaa korkoa korolle, mutta jos sijoittaa ulkoiseen kauneuteen sen arvo vain laskee ja lopulta omaisuuden menettää.

Mutta palatakseni takaisin tuohon synkkään marraskuun aamuun. Ennen töihin lähtöä hoidin tavalliset aamutoimet ja suuntasin kulkuni bussipysäkille. Päivä alkoi jo sarastaa. Kello oli jo yli kahdeksan.

Juuri ennen bussin saapumista raikas syystuuli puhalsi. Aurinko kurkkasi pilven takaa n. 15 sekunnin ajan. Se sai hymykuopan ilmestymisen oikeaan suupieleen. En tarkistanut asiaa peilistä. Se olisi kuitenkin väittänyt hymykuopan ilmestyneen vasemmalle puolelle…

 

Arto Siitonen


Mitä evankelista tekee?

Vuosia sitten luin eräästä maamme suurimmasta lehdestä  varsin mielenkiintoisen artikkelin. Siinä  kerrottiin eri ammateista. Ja nimenomaan siitä, mikä ammatti arvostettiin korkealle ja mikä noteerattiin  kaikkein halvimmaksi. Mikäli muistan oikein tutkimuksen tulos oli listattu arvojärjestykseen. Mutta  myös viimeiseksi jäänyt julkistettiin. Listassa oli muistini mukaan yli 200 ammattinimikettä. Tutkimustulos oli sangen mielenkiintoinen. Listan kärjessä keikkui :vuorineuvos, ministeri ja professori.  Pitkän listan kolme vähiten arvostettua olivat: evankelista, karjakon apulainen ja lankkipoika. Millä perusteella kukin ammatti oli arvotettu? Kriteerinä oli käytetty kunkin ammatin edustajan vuosituloja. Listaa katsellessa mieleeni nousi kysymys, miten hyvin vastaajat tunsivat esimerkiksi evankelistan toimenkuvan? Ja sen, mitä evankelista tekee? Entä millä perusteella joku voi käyttää evankelista – titteliä?  Uskon, että suurella yleisöllä ei ollut hajukaan evankelistan toimenkuvasta.  Tiedätkö sinä hyvä  blogin lukija, mitä evankelista tekee? Esimerkiksi kuka valitsee ja asettaa evankelistan virkaan? Kysymyksiä on vaikka kuinka paljon. Niin, mitä evankelista tekee? ISO RAAMATUN TIETOSANAKIRJA SANOO SIITÄ NÄIN:

”Evankelista, tarkoittaa  henkilöä, joka tuo mukanaan hyvän tai iloisen sanoman.” Evankelista nimi esiintyy Uudessa testamentissa viitisenkymmentä kertaa. Raamattu kertoo evankelistoista melko paljon. Jeesus oli evankelista. Myös Paavali, Filippus  sekä Timoteus olivat  evankelistoja. Evankelistan virka on Jumalan lahja seurakunnalle (Ef 4: 11). ” tee evankelistan työ ” apostoli kirjoitti nuorelle Timoteukselle ( 2 Tim 4: 5). Evankelistan tehtävä on julistaa evankeliumia ei – uskoville ihmisille siis seurakunnan ulkopuolella oleville. Suomen ehkä kaikkein kipein tarve on evankelistain puute. Jos Herra ei anna evankelistoja Suomi hukkuu synteihinsä! Myös sinä Herraan uskova, joka työsi tai

perheasioittesi tähden et voi antautua kokoaikaisesti evankeliumin työhön, voit tehdä evankelistan työtä ajallisen työsi ohella. Niin myös kaikki Kristukseen uskovat voivat olla evankelistoja  vapaa – aikanaan. Samoin perheen äiti tai isä voivat viestiä evankeliumia kahdenkeskisissä keskusteluissa. Voit olla evankelista, missä liikut! Voit kertoa Jeesuksesta lähimmäisellesi, miten löysit Hänet. Kuten myös sen, mitä usko Herraan on sinulle antanut. Toivotan sinulle siunattua matkaa Hyvän Sanoman viestijänä. Sillä tiellä löydät (sisäisesti ) rikkaan elämän.

Jussi Jokisaari