Kuinka selviytyä?

Juice Leskinen sanoitti laulun ”Ei elämästä selviä hengissä”. Nuo neljä sanaa on huumorilla kirjoitettu, mutta niissä on kuolemanvakava sanoma.

Seurasin tv:stä ohjelmaa, jossa kaksi poliisia kertoi selviämisestä. He joutuivat työssään tutkimaan väkivaltarikoksia ja sellainen jättää jälkensä myös virkaansa hoitaviin kuulustelijoihin. He olivat joutuneet elämässään ahtaalle ja vaikeuksiin. Ohjelma oli puhutteleva ja näiden poliisien löytämät ratkaisut ja helle tuullut apu herättivät monenlaisia ajatuksia.

Jokaiselle ihmiselle tärkeimpiä asioita on selviytyä elämän tilanteista. Kun tulee ”huonoja päiviä” kysyy itseltään: ”Miten selviän tästä tilanteesta?” Silloin testataan sinun strategia eli toimintatapa. Yritykset luovat strategioita selvitäkseen ja menestyäkseen tulevina vuosina. Osa henkilöstöstä niihin uskoo ja osa ei. Kun sitten tulevaisuus yllättää, tulee strategia testatuksi.

Selviytymisstrategia, eli mitä teen pärjätäkseni, sisältyy ihmisenä olemiseen. Joko tiedostamme sen tai se tulee ikään kuin alitajunnasta. Meidät suomalaiset tunnetaan rehellisinä ihmisinä. Meihin voi luottaa ja me puhumme totta joka tilanteessa. Mutta onko tämä käsitys totta?

Jos mietit koko elämääsi, oletko aina puhunut totta. Minä ainakin muistan tapauksia, jolloin valehtelin, koska se tuntui silloin ainoalta mahdollisuudelta selviytyä kiperästä tilanteesta. Tiesin, että joudun vaikeuksiin, jos puhun totta siinä tilanteessa. Usein syy oli se, että tein tietoisesti väärin, mutta joskus minua petettiin ja aiheutettiin tilanne, josta selvisin vain valehtelemalla.

Totesin, että me suomalaiset olemme tunnettuja rehellisyydestä. Ihmiset ovat yksilöitä ja kansankuntien ominaisuuksia ei pitäisi yleistää, mutta on olemassa ihmisryhmiä, joiden parissa valehteleminen on yleisesti hyväksyttyä ja luvallinen selviytymiskeino. He ajattelevat, että totta puhuva ihminen on jotenkin tyhmä tai sinisilmäinen, koska ei ymmärrä parannella asemiaan valehtelemalla. Hyvää valehtelijaa pidetään ovelana ja heitä arvostetaan tarinoiden ja satujen sepittäjänä.

Alussa mainitsi ohjelmasta, jossa haastateltiin rikospoliisin tutkijoita. Heille kuulusteluissa väkivaltarikollisten valehtelu on jokapäiväistä. Rikoksesta epäilty yrittää selvitä tilanteesta vääristelemällä totuutta ja kuulustelija yrittää päästä totuudesta selville.

Valehtelu hankalasta tilanteesta selvitäkseen ei ole vieras asia Raamatussakaan. Aatami ja Eeva syyttivät toisiaan ja jopa Jumalaa siitä, että myrkkyhedelmää oli tullut maistetuksi. Daavid sekoili Batseban kanssa ja yritti valehtelemalla selvitä tilanteesta. Pietari hätääntyi ja kiisti tuntevansa Mestariaan. Tässä vain muutama esimerkki.

Ryhdikästä on kuitenkin tunnustaa ja katua vääriä valintojaan. Näin tekivät Daavid ja Pietari. Siksi Jumala käänsi tilanteet voitoiksi.

TV-ohjelmassa rikostutkijat olivat selvinneet tilanteista. He kertoivat, että ratkaisevaa oli heillä ollut perheen tuki ja kaikesta huolimatta ihmisen hyvyyteen uskominen.

Minusta korvaamaton apu tilanteista selviämiseen on seurakuntaperheen tuki ja usko Jumalan hyvyyteen. Ihmisen hyvyydestä – varsinkaan omastani – en menisi takuuseen ja laittaisi päätäni pölkylle…

Siitä, nimittäin, en selviäisi hengissä.

Arto Siitonen


Kutsu elämään

Tänä syksynä on ollut harvinaisen paljon sateettomia päiviä. Aurinko on näkynyt lähes päivittäin. Ulkoilusää on ollut loistava. Uskon, että kauniit ilmat ovat rohkaisseet liikkeelle  niitäkin, jotka  liikkuvat vähemmän. Sen vaikutelman olen saanut, kun lenkkipolulla on mielestäni enemmän ihmisiä, kuin aiemmin. Se on hieno juttu. Myös Jumalan Sana kehottaa liikkumaan: ” Ruumiin harjoittamisesta on vähän hyötyä, mutta oikeasta uskosta on hyötyä kaikkeen, sillä siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. Tämä sana on varma  ja vastaanottamisen arvoinen,” ( 1 Tim 4 : 8, 9 ).

 

Henkilökohtaisesti uskon, että jos ihmiset liikkuisivat ulkona ja luonnossa enemmän, se heijastuisi positiivisena koko yhteiskuntaan. Liian moni uskova ihminen ajattelee, että koska ruumiin harjoittamisesta on ”vähän” hyötyä, niin sen harjoittaminen on turhaa. Olen eri mieltä! Haluan – niin pitkälti kuin se minusta on kiinni – ottaa sen ” vähän”, talteen mitä Jumalan Sana lupaa. Sitä paitsi hyvästä fyysisestä kunnosta on hyötyä myös tervehtymiseen. Puhun kokemuksesta. Vuosikymmenien saatossa olen sairastunut  vakavasti useita kertoja. Tähän asti olen selvinnyt Jumalan armon, ja fyysisen kuntoni ansiosta. Sitä paitsi se edesauttaa tervehtymisessä, jos säilyttää valoisan, toivorikkaan mielen. Onhan kirjoitettu: ” Hyvä mieli on kuin alituiset pidot”. Tämän totesi Jumalan ihminen vuosituhansia sitten. Ajassamme on eräs ilmiö, joka huolestuttaa minua todella. Tarkoitan tupakan polttoa. Näyttää siltä, että tupakointi on yleistynyt varsinkin tyttöjen parissa. Tupakovia tyttöjä tulee kadulla vastaan useammin kuin poikia. Mistä tämä huolestuttava ilmiö kertoo?  Siitä, että naiset eivät järin paljon kanna huolta terveydestään? Kun tupakkatuotteet sai kaupoissa olla esillä hämmästyin sitä, että jokaisessa tupakkarasiassa luki isoilla kirjaimilla: TERVEYDELLE VAARALLISTA. Vuosien saatossa olen vitsaillut vaimolleni, koska meitä lenkkipolulla tulee vastaan tehokas lenkkeilijä? Sanoilla olen tarkoittanut tupakkaa vetävää lenkkeilijää. Nyt olen sellaisen ihmeen tavannut. Muutama päivä sitten – alkuillasta –  tuli lenkkipolulla vastaamme reipasta vauhtia tupakkaa vetävä nainen!  Ihmettelin, mitä ajatuksia naisen päässä liikkui, kun hän ei voinut tehdä lenkkiä ilman suussa käryävää tupakkaa!? Nainen oli kirjaimellisesti teholenkillä. Kiistaton tosiasia on, että tupakka on terveydelle vaarallista. Maallikkona ymmärrän, että kiivastempoisella lenkillä ihminen hengittää nopeammin ja voimakkaammin. Kun voimakkaasti hengittävä varmistaa hapensaantinsa, niin nyt lenkkeilijä veti nikotiinisavua keuhkonsa täyteen. Se oli teholenkki. Lähes 100 % varmuudella moinen lenkkeily aiheuttaa tupakoitsijan sairastumisen. Kristityn tehtävä ei ole tuomita ketään. Etuoikeutemme on kertoa lähimmäisillemme Vapahtajasta, joka tarjoaa jokaiselle rikasta elämää.  Sen elämän löytänyt ei kaipaa tupakkaa, alkoholia, huumeita tai lääkkeiden väärinkäyttöä. Edellä mainitut aineet ovat vain korvikkeita. Jeesukseen uskovalla on tulevaisuuden toivo. Se kantaa sairauksien ja koettelemusten aikana. Kristitty voi ilolla yhtyä kristityn ajattelijan sanoihin: ”Olen tyydytetty, tyydyttämättömällä tyydytyksellä.”  Sisältörikkaan elämän Jumala lahjoittaa jokaiselle uskon kautta Jeesukseen. Se on oikein tehokas lenkki. Sen palkintona on ikuinen, kivuista, sairauksista ja ahdistuksista vapaa elämä kirkkauden maassa. Tähän elämään kutsun sinua tänään. Löydät sen, kun  rukoilet sitä  kaikkien ihmisten Vapahtajalta, Jeesukselta Kristukselta.

 

– Jussi Jokisaari


Jumalan mainetodistus

Jokaisella ihmisellä on maine.  On ihmisiä, joilla on hyvä maine. Mutta on myös  niitä, joilla on ihmisten parissa huono maine. Tärkeintä on kuitenkin se, mitä Jumala meistä sanoo. Se on vähemmän mairittelevaa. Se on tällainen:” Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ainoatakaan, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomaksi käyneet, ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.”( Roo 3: 10 – 12). Mutta onneksi Raamattu kertoo myös ihmisistä, joita Herra on kutsunut  luokseen ja valinnut palveluksen työhönsä.

Uuden testamentin sivuilta nousi ikään kuin etsimättä mieleeni eräs mies. Hänen nimensä on Barnabas. Hänestä puhutaan Uudessa testamentissa melko paljon.  Hän oli leeviläinen ja syntyisin Kyprokselta. Hänen alkuperäinen  nimensä oli Joosef. Mutta apostolit antoiva hänelle Barnabas – nimen. Se tarkoittaa ”kehotuksen tai lohdutuksen poika”. Nimet ikään kuin heijastavat hänen luonnetta. Pyhä Kirja antaa hänestä varsin kauniin kuvan: ” Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa  ja Herralle lisääntyi paljon kansaa”(  Apt 11: 23, 24 ).

Tänä aikana tarvitaan ihmisiä, joilla on armoitus ja kyky

kehottaa ja lohduttaa. Ympärillämme on paljon murheellisia ja surullisia ihmisiä. Siksi tarvitaan Barnabaksen kaltaisia uskovia, joilla on armoitus ja kyky lohduttaa ja rohkaista lähimmäisiä. Alun alkaen

Barnabas oli maanviljelijä, mutta kun hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi. Hän myi omistamansa pellon ja toi rahat ja pani ne apostolien jalkojen juureen( Apt 4: 37). Barnabas pani kaikki likoon evankeliumin tähden. Vuosien ajan olen tuntenut sympatiaa Barnabasta kohtaan. En tiedä, mistä se johtuu? Ehkä siitä, että olen syntynyt maalla pienen maatilan poikana. Joka tapauksessa luovuin nimissäni olleista  maista ja metsästä vanhimmalla veljelleni siihen hintaan, minkä hän vapaaehtoisesti halusi maksaa. Tein ratkaisuni, kuten Barnabas aikanaan  – evankeliumin tähden. Tuosta ratkaisusta olen yhä nöyrän kiitollinen ja onnellinen. Barnabas teki muinoin ratkaisunsa heti ensimmäisen kristillisen helluntain jälkeen. Hän nautti suurta arvostusta apostolien joukossa. Saulus kohtasi ylösnousseen Kristuksen Damaskon lähellä. Se herätti valtavaa huomiota. Barnabaksen kaunis luonteenpiirre tuli silloin  esiin: ” Mutta Barnabas otti hänet( Saulus Paavalin)  turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle, puhunut ja kuinka hän oli Damaskoksessa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä ” ( Apt 9:27, 28). Taas  tuli Barnabaasta esille kaunis piirre: Hän otti hänet (Sauluksen) turviinsa.” Hänen kaltaisiaan uskovia tarvitaan yhä. Jos joku maailman poluilla harhaillut löytää Jeesuksen tarvitaan kristitty, joka ottaa uskoon tulleen” turviinsa.”  Se tarkoittaa, että toinen kristitty kulkee alussa uskoon tulleen rinnalla ja opastaa häntä ensi askeliin uudella tiellä. Toivottavasti sinä kauan Herran tietä taivaltanut koet tehtäväksesi tulla rinnalla kulkijaksi uudelle uskovalle. Rohkaisen sinua siihen. Kenties tämä on se palvelutehtävä, jonka koet omaksesi ja mihin Herra on sinut tarkoittanut?  Muista: Herra johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen!

 

– Jussi Jokisaari