Aika on aika suhteellista

Albert Einstein v. 1905 kehitti suhteellisuusteorian, jonka mukaan myös aika on suhteellista. Se tarkoittaa sitä, että ajan kuluminen hidastuu, jos havaitsija kulkisi kovalla vauhdilla. Esim jos apostoli Paavali olisi lähtenyt avaruuteen, voisi hän nyt palata takaisin n. 50 -vuotiaana. En mene sen syvemmälle Einsteinin teorioihin, jotka ovat vaikeatajuisia, mutta on hyvä, että Paavali keskittyi kirjoittamaan kirjeitä ja perustamaan seurakuntia, eikä ollut avaruusmiehiä vaikka kävi kolmannessa taivaassa (2 Kor 12:2)

Kun tarkemmin miettii ajan kulkua, huomaa, että tietysti se on suhteellista.  Esimerkiksi kun vaimoni huomauttaa jostakin pienestä tehtävästä kotosalla ja lupaan hoitaa sen ihan kohta, voi siihen kulua kaksi kuukautta. Aika suhteellista vai mitä?

Mutta on se suhteellista toisinkin päin. Kun vaimoni menee hissiin, hänellä on ihastuttava tapa painaa ensin kerrosnappulaa ja heti perään hissinovet sulkevaa nappulaa. Siinä säästyy aikaa noin 0,8 sekuntia kun ovet sulkeutuvat heti, eikä tapahdu turhia viivytyksiä. Mutta sitten kun menemme kauppaan ja vaimoni ostaa itselleen vaatteita, voi toimitus kestää helposti tunteja. Omasta mielestään vaimoni on toiminut ihan vaan pikaisesti ja minusta ostosreissu on kestänyt ainakin yhden ikuisuuden – jollei kaksi. Kuitenkin tässä ei ole kyse suhteellisuusteoriasta, sillä olemme samalla aikavyöhykkeellä ja kellomme käyvät samaan tahtiin.

Aika ei ole suhteellista mutta ajankulu sitä on. Sanotaan, että aika rientää tai elämme kiireistä aikaa. Tai sitten sanotaan, että aika ei riitä. Ihmisillä on kiire, mutta ei ajalla ole mitään tarvetta kiirehtiä.

EU:ssa on nyt saanut kannatusta ajatus, että kellojen siirtely (?) kesästä talveen ja takaisin pitäisi lopettaa. Olen täysin eri mieltä. Minusta on ollut niin hauskaa kotona laittaa kellot kaksi kertaa vuodessa oikeaan aikaan. Lisäksi se on tuonut elämään vaihtelua, kun on saanut laittaa keväällä yhden tunnin säästöön ja syksyllä sen on saanut takaisin. Ei se yksi tunti korkoa ole tuottanut muttei tappiotakaan.

Kun olin nuori n. 20-25 v ajattelin, että 60 vuotias on vanhus. Nyt huomaan, että olin nuorena väärässä. Olen jo ylittänyt tuon rajapyykin tai ainakin passini niin väittää, enkä koe itseani vanhukseksi. Nyt passi on vanhenemassa, vaikka on vasta 9-vuotias. Kun hankin uuden passin, pelkään, että siinä sama syntymäaika kuin nykyisessä. Vain kuva vaihtuu entistä ryppyisemmäksi – siis kuvan kohde.

Myös Raamatussa aika on suhteellinen käsite. Esimerkkinä 2. Piet. 3: 8-10. Se on eräs merkillisimmistä Raamatun kohdista. Sen on kirjoittanut lähes 2000 vuotta sitten oppimaton kalastaja Galileasta. Se kuuluu: ”…yksi päivä on Herran edessä niin kuin 1000 vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä.” Tämän saman kertoi Daavid Psalmeissa, mutta sitten Pietari paljastaa jakeessa 10: ”Herran päivä tulee niin kuin varas yöllä. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudessa hajoavat” (UT 1938).

Tuo kalastaja tuntuu olleen hyvin perillä 1800-1900 luvuilla tehdyistä tieteellisistä saavutuksista. Hänen aikansa viisailla ei ollut haisuakaan mitä oikeasti ovat alkuaineet, saati mitä niille kuumuudessa tapahtuu.

Maailma katoaa siksi, että ihminen on sen saastuttanut synnillä. Jumalan luomakunta oli täydellinen ja se oli tarkoitettu pysymään ikuisesti, mutta ihminen turmeli sen. Kun maanpiiri ei enää ole se millaiseksi Jumala sen loi, se tuhoutuu ja luodaan uusi taivas ja uusi maa (2. Piet 3:13, Ilm. 21:1).

Mutta sitä ennen on Jeesuksen toinen tuleminen maan päälle. Se tulee olemaan melkoinen yllätys, toisille järkytys ja toisille ilon päivä.

Yllätys se on myös niille juutalaisille, jotka odottavat ensimmäistä Kristuksen saapumista. On tämä maailma kummallinen paikka. Kristityt odottavat Jeesuksen toista tulemista, ovat jo odottaneet 2000 vuotta, koska Hän sanoi tulevansa pian. Juutalaiset odottavat ensimmäistä tulemista ja ovat odottaneet sitä vielä kauemmin. He eivät tajunneet ensimmäistä Kristuksen käyntiä maan päälle ja niinpä he ovat nyt 2000 vuotta myöhässä. Ja loput ovat kaikkein eniten hukassa – eivät tiedä mitä odottaa. Varmaan lauantain lottoarvontaa, josko siitä löytyisi onnellinen elämä.

Jeesuksen toisen tulemisen ajankohtaa ei ole kerrottu. Ajan merkit viittaavat siihen, ettei se enää ole kaukana. Mutta aikahan on suhteellinen. Jokaisella henkilökohtaisesti. Se on kuitenkin varmaa, että kerran taivaassa aika loppuu ja alkaa ikuisuus: Sen jälkeen on tarpeeksi ”aikaa” miettiä, että minne se katosi.

 

Arto Siitonen


Kallein aarre

Uskon, että jokainen nuori ihminen joutuu pohtimaan elämänsä tarkoitusta. Miksi elän? Mikä on elämän tarkoitus? Miten käytän rajallisen elämän aikani? Näiden kysymysten eteen jouduin  itse nuoruusvuosinani. Yksi Raamatun jae pysäytti minut. Vapahtaja sanoo: ” Mitä se hyödyttäisi ihmistä, vaikka hän  voittaisi omaksensa  koko maailman, mutta saisi  sielulleen vahingon?” ( Mat 16: 26 ).

Tämän sanan edessä  koin ikään kuin sisäisen ilmestyksen.  Näin silmieni edessä vaa` an. Näin sen kaksi kuppia. Toisessa kupissa oli kaikki maailman aarteet. Maailman kullat – ja hopeat, jalokivet, metsät sekä viljellyt maat ja puutarhat hedelmineen. Toisessa vaakakupissa näin yhden ihmisen. Tuossa hetkessä tajusin –  kuin ilmestyksenä – ,  että yksi ihminen on miljoonia kertoja arvokkaampi, kuin kaikki aarteet, joita Telluksellamme on! Tuo lyhyt hetki muodostui minulle kulminaatio pisteeksi. Pari – kolme vuotta olin miettinyt, miten käytän elämäni? Aavistelin, että Jumala kutsuu minua viemään evankeliumin viestiä heille, jotka eivät tunne Jeesusta. Ratkaisuni ei ollut helppo. Vähän aiemmin olin saanut hyvän työpaikan. Työ oli siistiä, sisätyötä. Palkka oli kohtalainen. Mitään ei puuttunut.  Siitä huolimatta olin tyytymätön. Tuossa tilanteesssa tuli yllättäen noin 70 kilometrin takaa nuori uskova mies. Hän oli raamattukoulutoverini. Hän esitti oudon kysymyksen: ” Lähde evankelistatoverikseni Länsi – Lappiin?” Kysymys vaati ratkaisua. En ollut puhunut sisäisistä kivuistani yhdellekään ihmiselle. Ajattelin, että jos sisäinen poltteeni on  Jumalasta Hän voi puhua niin selvästi, ettei epäilyille jäisi sijaa. Ja Herra puhui. Raamattukoulutoverini oli saanut selvän käskyn tulla luokseni ja pyytää minua toverikseen! En voinut vastata heti. Sanoin, että jos kotiseurakuntani vanhimmat siunaavat minut koe- evankelistaksi, niin lähden. Halusin saada selvyyden oliko sisäinen poltteeni Jumalan vaikuttamaa, vai oliko se mielikuvitukseni tuotetta? Taloudellista tukea seurakunta ei luvannut. Enkä sitä odottanutkaan. Lähdölleni ei ollut esteitä. Ennen kuin irtisanouduin työstäni muistan kuiskanneeni Herralle:” Jos tie, jolle olen lähdössä on suunnittelemasi minua varten, niin auta minua voittamaan yksi ihminen Kristukselle.” Useampaa en uskaltanut pyytää. Sillä  ajattelin:” yksi sielu on arvokkaampi kuin kaikki maailman rikkaudet.” Läksin siis yhtä lähimmäistä etsimään. Sillä tiellä olen yhä. Lähes jatkuvasti on sielussani tunne, että se yksi on vielä hukassa. Parin kuukauden kuluttua tulee 67 vuotta siitä, kun läksin etsimään yhtä kadotusta kohti kulkevaa johtaakseni hänet Jeesuksen luo. Etsintäni jatkuu. Kuinka kauan? Sitä en tiedä. Yhden asian tiedän. Olen saanut elää fantastisen mielenkiintoisen elämän! Kaikki on Jumalan armoa. Aivan kaikesta täyttää sieluni ylitsevuotava, nöyrä kiitos! Jos elämäsi tuntuu kuivalta etsi Jumalaa ja hänen hyvää tahtoaan. Sillä tiellä saat niin rikkaan elämän, ettet ole siitä edes unta nähnyt.

 

Jussi Jokisaari.


Erikoinen ovi

Päivittäin näemme ja kuljemme monenlaisten ovien kautta. Ovi voi avautua sisään, ulos sivulle tai ylös. On myös itsestään avautuvia ovia. Sellaisessa ovessa on sähköinen mekanismi, joka avautuu sitä lähestyttäessä. Varsinkin isoissa liikerakennuksissa näkee varsin  usein sellaisia ovia. Miksi näin? Ilmeisesti siksi, jotta asiakas pääsee mahdollisimman vaivattomasti sisään liikkeeseen. Ehkä kyseessä on viime kädessä se, että  kauppias haluaa saada liikkeeseen uuden asiakkaan. Ja jos mahdollista ostamaan niitä tuotteita, joita hänellä on.. Ja  näin muutettua tuotteensa rahaksi.

Raamatussa puhutaan myös ovesta.  ” Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen, ( Joh 10: 9 , 10).” Pelastuu mistä?  Synnin vallan ja voiman alta sekä ikuisesta kadotuksesta. Näin sanoi Jeesus, maailman Vapahtaja.

Jeesus – oven takana on jokaista varten tarjolla suunnattoman arvokkaita asioita. Ne löytyvät vain Hänen kauttansa. Jeesus on ovi pelastukseen. Hän on ovi  – tai mahdollisuus –  sisäisen rauhan  löytymiseen: `” Rauhan minä jätän teille ( opetuslapsille) – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne  olko levoton, älköönkä peljätkö ” Hän on myös ovi pelastukseen, Hän  on vieläkin ainoa mahdollisuus iloon, onneen ja todelliseen vapauteen. ” Ei ole pelastusta kenessäkään toisessa. sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä annettu, jossa meidän pitäisi pelastua.” Ihminen tarvitsee pelastusta. Miksi tarvitsemme? Siksi, että olemme syntisiä. Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva eivät uskoneet Jumalan varoittavia sanoja. He toimivat toisin, kuin olisi pitänyt. Tottelemattomuus johti seuraamuksiin. Ihminen sai ansaitsemansa tuomion:  Hän joutui eroon Jumalasta,  Elämän alkulähteestä. Eikä siinä kaikki. Koko ihmissuku, – jokainen yksilö – joutui kokemaan saman kohtalon. Eikö se ollut liian ankara? Ei totisesti. Jumala  sanoi Aadamille: ” Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona  sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” Varoitus oli selvä, Jos et tottele seuraa rangaistus. Olet kuolemalla kuoleva. Tiedämme, että ihminen teki  toisin, kuin olisi pitänyt. Sillä oli karut seuraukset: kaksinkertainen kuolema. Ensimmäinen kuolema  ero Jumalasta elämän lähteestä. Toinen: ikuinen ero Jumalasta.  eli kadotus. Ihmisen tottelemattomuudesta huolimatta Jumala rakasti luotuaan. Mikä oli Jumalan tarkoitus, kun Hän lähetti Poikansa maailmaan? ” Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” ( 1 Joh. 3: 8 ). Jeesus  teki maan päällä tehtävän, jonka Isä Hänelle antoi. Hän valmisti ristin kuolemassa ja ylösnousemuksessa täydellisen pelastuksen jokaiselle. Hänestä tuli OVI Elämään. Sitä paitsi Hän  on AINOA ovi! Hän sanoi  selkeästi: ” Minä olen ovi, jos joku käy minun kauttani sisään, niin hän pelastuu.  Ellet ole käynyt sisään Jeesuksen kautta sieluasi  kalvaa  nälkä ja jano,  Jos otat Jeesuksen vastaan pelastut” Pelastut mistä? Ikuisesta kadotuksesta, jonne jokainen, joka ei tunne Jeesusta joutuu. HERRA lupasi vielä enemmän:

Häntä etsivälle.” hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen”. Mistä laitumesta Mestari puhui? Hän lupasi antaa luokseen tulevalle täydellisen sisäisen tyydytyksen. Jos et  ole käynyt Jeesus ovesta sisälle, et ole pelastunut. Tai sinä, joka olet käynyt sisälle pelastukseen, mutta et ole sen jälkeen käynyt ulos olet sisäisesti nälkäinen ja tyytymätön. Mistä tyytymättömyytesi johtuu? Juuri siitä, kun et ole käynyt ovesta ulos. Se tarkoittaa sitä, ettet ole kertonut Elämän Antajasta, Jeesuksesta toisille ihmiselle! Kun kerrot Jeesuksesta,  lähimmäisille löydät  sisäisesti rikkaan elämän. Saat taivaallista ravintoa. Sisimpäsi ei ole enää  nälkäinen, eikä janoinen. Tulet sisäisesti ravituksi. Pääset näin siihen onnelliseen tilaan, josta edesmennyt Herran palvelija todisti: ” Olen tyydytetty tyydyttämällä tyydytyksellä!” Ovi tähän rikkaaseen elämään on auki myös sinulle – vielä tänään.

 

JussiJokisaari


Seuraavalla kerralla

Elämä on äärimmäisen hauras.  Näemme siitä esimerkkejä lähes päivittäin. Kun joku läheinen temmataan  ikuisuuteen. Hän oli hiukan  yli  40 vuotias  perheenäiti ja kahden lapsen äiti. Mies oli vastuullisessa tehtävässä paikallisessa  firmassa. Hän oli rakentanut puolisonsa kanssa upean omakotitalon.  Heidän  paikkakunnalle saapui marraskuulla kaksi nuorta miestä. Pian selvisi, keitä nuo miehet olivat. He olivat evankelistoja, jotka julistivat  evankeliumia. Paikkauntalaisia kiinnosti sanoma, jota julistettiin. Aiemmin oli totuttu, että evankeliumin julistajat ovat ikämiehiä. Ehkä se, että evankeliumia julisti kaksi  hiukan yli 20 vuotiasta miestä. Niin tai näin. Ihmisiä kiinnosti sanoma, jota  miehet puhuivat. Isommat ja pienemmät huoneistot täyttyivät kuulijoista. Myös laulut, jota tilaisuuksissa laulettiin koskettivat kuulijoita.  Kaikki oli aivan uutta ja ihmeellistä. Myös se  ilmapiiri, joka tilaisuuksissa vallitsi. Sitä ei aiemmin oltu koettu. Kuulijoita kiinnosti myös se, mitä  puhuttiin. Moni pohti vakavasti elämän tarkoitusta. Sitä mikä ja mitä tapahtuu, kun elämä päättyy? Yksi heistä oli alussa mainittu keski – ikäinen perheenäiti. Hän oli tullut muutaman viikon aikana evankelistoille tutuksi. Useita kertoja hän oli ollut  tilaisuuksissa, kuten – moni muukin- murtuneena ja itkien. Se oli merkki siitä, että  Herra kutsui häntä luokseen. Talvi oli kääntynyt kevääseen. Talven aikana evankelistat olivat käyneet parissa naapurikunnassa.  Huhtikuun loppupuolella he lähtivät kotiseudulleen. Evankelistat  sanoivat palaavansa paikkakunnalle muutaman viikon jälkeen. He olivat varanneet junaan liput etelään menevään junaan. Viimeisenä päivänä perheen äiti kutsui evankelistat kotiinsa. ennen junan lähtöä. Hän halusi tarjota kotimatkalle lähteville kahvit.  Sovittuun aikaan evankelistat tulivat. Kahvipöytä oli katettu valmiiksi. Kahvia nautittaessa keskusteltiin. Evankelistat muistuttivat, että etsikkoaikana tulisi luovuttaa elämä Herralle ja ettei Jumala kutsu kauan. Evankelistat kehottivat häntä vakavasti vastaanottamaan Jeesuksen. Kyyneleet vuosivat vuolaina perheen äidin silmistä. Hän teki valinnan ja sanoi: En minä vielä tee ratkaisua. Mutta kun te palaatte, silloin luovutan elämäni Herralle. Raskain mielin evankelistat lähtivät asemalle. Juna tuli aikataulun mukaan ajoissa. Evankelistat nousivat siihen. Muutaman tunnin kuluttua he olivat kotona. Kotitalon kevättyöt olivat alkaneet. Nuoruuden innolla pojat tarttuivat töihin. Kumpikin tahollaan. Muutama päivä myöhemmin kiiri suruviesti evankelistoille. Pelastuskutsun edessä ollut perheenäiti oli  kuollut. Se yllätti  puolison. Hän oli palannut työpäivän jälkeen kotiin, kuten lukemattomia kertoja ennen. Kotona ollut puoliso oli sairastunut. heikossa kunnossa. Hän pyysi miestään tilaamaan taksin. Mies tilasi  sen. Se saapui muutaman minuutin kuluttua. Mies saattoi puolisonsa autoon. Mies lähti mukaan. Auto lähti heti kohti sairaalaa.  Matkaa oli muutama kilometri  Matkalla puoliso kaatui kuolleena miehensä syliin.

Se tieto oli shokeeraava  evankelistoille. He joutivat itsetutkiskeluun: Yhä uudelleen he miettivät. Teinkö kaiken, mitä olisi pitänyt? Jäikö joku tärkeä sana sanomatta? Olisiko pitänyt vielä vakavammin muistuttaa  elämän hauraudesta ja ikuisuuden todellisuudesta? Kysymyksiä  toisensa jälkeen. Nyt ne olivat turhia. Lopullisesti. Peruuttamattomasti. Vähän aiemmin perheenäiti lupasi : ” Kun te tulette seuraavan  kerran, silloin  teen parannuksen ja luovutan elämäni Jeesukselle. Mutta seuraavaa kertaa ei tullut koskaan! Eihän sinulle käy niin? ”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä älkää paaduttako sydäntänne…” (  Hep 3:  7, 8 ). Kukaan ihminen ei voi paaduttaa sydäntäsi Herran kutsun edessä. Mitä sinä aiot tehdä? Otatko sen vastaan, vai hylkäätkö sen kenties ikuisesti?

 

Jussi Jokisaari