Miehet ja naiset vai naiset ja miehet

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (1. Moos 1:27). Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen (miehen) ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (1.Moos 2:7)… Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä. Ja toi hänet miehen luo (1. Moos. 2: 21-22).

Tässä on Raamatun kuvausta ihmisen luomisesta. Jo Jumalan suorittamassa luomistyössä nähdään, että mies luotiin ensin ja sitten nainen. Heitä ei luotu samalla tavalla. Sukupuolten kesken miehet ovat kautta historian käyttäneet fyysistä ylivoimaa naisia vastaan ja joskus (omia) naisia puolustaessaan.

Miehet ovat kohdelleet naisia kaltoin siksi että Eeva otti sen kielletyn hedelmän (joka ei ollut omena, joten omenoita saa syödä vapaasti). Eeva teki synnin ja houkutteli siihen myös Aatamin. Mutta kyllä miehet tekevät väärin, jos syyttävät naisia synnistä. Aatami oli surkea miehen esikuva. Jos hän olisi ollut rehti ja suoraselkäinen mies hän olisi kieltänyt vaimoansa. Nyt hän unohti Jumalan ja lähti seuraamaan vaimoaan. Sitten hän pakeni kuin pupujussi pusikkoon piilosille ja kun Jumala (tietenkin) löysi hänet, alkoi meidän ”Supersankari- Aatami” syyttää tekosistaan ensin vaimoaan ja sitten Jumalaa, joka oli vaimon hänelle antanut.  Aika raukkamaista, eikö totta.

Molemmat mokasivat ja pahasti. Jumala ei sanonut heille pahasti vaan hyvästi ja heitti ulos paratiisista. Raamatussa ei kerrota, mutta voin kuvitella, että molempia otti rajusti pattiin. Itselläni on koko elämäni ajan vaivannut migreenisairaus ja epäilen, että Aatami ”keksi” migreenin sinä päivänä. Mutta paluuta ei ollut, vaikka kuinka itkisi. Jumala kuitenkin lupasi jo ensimmäiselle ihmisparille, että syntyy vielä Hän, Jeesus, Pelastaja joka asettaa kaiken ennalleen kuitenkin siten, että vasta kuolemassa Jeesukseen uskovat pääsevät paratiisiin ja taivaaseen.

Mutta palataanpas otsikkoon: ovatko ihmisiä miehet ja naiset vai naiset ja miehet. Raamattu sanoo: Tässä ei ole miestä eikä naista, kun on kyse asemasta Jumalan edessä (Gal. 3:28). Se on todellista sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvoinen avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen liitto, vaikka joku on joskus väittänyt jotain muuta. Nimittäin kaksi naista tai kaksi miestä eivät voi keskenään saada biologisia lapsia. Tästä olen varma vaikka koulussa biologian tunnilta jäi mieleen vain banaanikärpästen perinnöllisyys. Ei voida puhua tasa-arvosta, jos vain joillekin aviopareille on lähtökohtaisesti mahdollista niin tärkeä asia kuin lasten saaminen. Tietysti lapsettomuus voi  myös olla miehen ja naiset avioliitossa, mutta silloin on kyse eri asiasta.

Jumalan auktoriteettia nakerretaan myös nykyisin sukupuolten neutralisoinnilla eli mitätöimisellä. Käsittämättömiä ovat puheet siitä, että miehet ja naiset olisivat samanlaisia tai että jokainen voisi vapaasti valita sukupuolensa tai jossakin kaavakkeessa kysymykseen ”sukupuoli” esitetään vaihtoehdot: mies, nainen, joku muu. On toki olemassa joitakin ihmisiä, joiden sukupuoli on epäselvä, mutta eikö heillekin olisi parempi olla joko ”miehiä” tai ”naisia”. Vai onko heidän itsetunnolleen tärkeää olla: ”joku muu”.

Koko sukupuoliasioiden sekamelska johtuu kapinasta Jumalan suunnitelmaa kohtaan. Mainitsin blogin alussa, että mies ja nainen luotiin eri tavalla. Jumala teki selvän eron. Kaikki elävät olennot Jumala loi sanallaan. Miehen Hän teki omaksi kuvakseen maan tomusta, mutta viimeiseksi luotiin nainen miehen kylkiluusta. Kyllä se niin on, veljet, että sisaret on kuitenkin tehty paremmasta aineksesta kuin me miehet.

 

Arto Siitonen


Vain askel

Terve ihminen ottaa päivittäin valtavan määrän askeleita. Askelten määrää päivän kuluessa en osaa arvioida. Tiedän, että nykyisin on saatavana myös niin sanottuja askelmittareita. Mutta paljon niitä on. Minulla on ” kulkutauti”. Se tarkoittaa, että olen paljon ja usein liikeliepeellä. Toki en läheskään niin paljon kuin joskus menneinä vuosina. Silloin olin lähes himoliikkuja. Korkea ikä ja monet sairaudet ovat vaikuttanut, että juoksemisen olen lopettanut. Kävely ja pyöräily kuuluvat päivittäiseen ohjelmaani. Keho on vuosikymmenien aikana tottunut siinä määrin liikkumiseen, että jos joskus on hurahtaa päivä sisätiloissa, on koko olemukseni veltto ja voimaton. Keho reagoi oitis siihen, jos en ole tehnyt päivän lenkkiäni. Se suorastaan ” vaatii” omaa osuuttaan.  Ja mikä on sen mukavampaa, kuin antaa vanhalle kropalle sopivaa liikuntaa ja happirikasta ilmaa. Se tekee hyvää jokaiselle. Ellet usko, niin kokeile!

Palaan blogin otsikkoon. Se löytyy Raamatusta ( 1 Sam 20: 3 ). ” Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: ” Isäsi tietää, että minä olen saanut  armon sinun silmiesi edessä; sen tähden hän ajattelee:” Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi”. Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät; on vain askel minun ja kuoleman välillä.” Tämä Raamatun kohta on yksi sisintäni koskettavimmista. Se on äärimmäisen kaunis kuva kahden ihmisen ystävyydestä, Joonatanin ja Daavidin Joonatan oli kuningas Saulin poika, siis prinssi. Saul oli Israelin kuningas. Hän menetti asemansa, koska ei toiminut, kuten hänen oli pitänyt toimia. Hän piti halpana Jumalan Sanan. Siksi hän menetti vuoksi asemansa kuninkaana. Jumala valitsi nuoren Daavidin Saulin tilalle kuninkaaksi. Sen takia Saul alkoi vainota Daavidia. Daavid ja  – Saulin poika Joonatan, olivat sydänystäviä. Siitä huolimatta Saul halusi surmata Daavidin, joka pakeni  häntä. Uusi Israelin kuningas oli henkipatto. Hän ymmärsi, että mikä tahansa päivä tai askel voi olla hänelle viimeinen.

Tällä tuhansia vuosia vanhalla sanalla on tärkeä viesti aikamme kiireiselle ihmiselle. Yksikään meistä ei tiedä, mitä seuraavan askeleeni  aikana tapahtuu. Niin täysin on tulevaisuutemme salattu. Tietenkin jokainen suunnittelee tulevaisuuttaan.  Valitettavan vähän on heitä, jotka ajattelevat elämäänsä  pidemmälle kuin muutamaksi vuosikymmeneksi. Sangen harva miettii oman elämänsä  päättymistä, vaikka nuoren ja terveen ihmisen elämä voi päättyä täysin yllättäen.  Tämän aamun lehdessä kerrottiin, että 17 – vuotiaan nuorukaisen elämä oli päättynyt edellisenä yönä. Nuori, terve ihminen temmattiin silmänräpäyksessä ikuisuuteen. Niin oli tuolle lehtiuutisessa kerrotulle nuorukaiselle käynyt. Blogin otsikko on siis yhä ajankohtainen. Raamatun ikuinen ilmoitus osoittaa, että ajan rajan toisella puolella on kaksi todellisuutta:  kirkkauden maa Taivas. Se on paikka, jossa ei ole kipuja, sairautta, kärsimystä, eikä kuolemaa. Siellä ei  kukaan ole janoinen, eikä kärsi helteestä. Kaikki entinen on mennyt. Rajan takana on myös toinen todellisuus: se on paikka, jossa on ikuinen polte, tuska, kärsimys ja jano. Sitä paikkaa ei ole tarkoitettu yhdellekään ihmiselle. Se on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen.( Lue: Mat 25: 31 – 46).

Koska kukaan ei tiedä, mikä on viimeinen askel, on syytä tehdä valmistelut ikuisuutta varten heti. Siis tänään.

Se askel tulee ottaa Vapahtajan luo. Hän on valmistanut kaikilla ihmisille pääsyn  Otettuasi askeleen Jeesuksen luo saat elää sisäisessä levossa. Jos kutsu ikuisuuteen tulee tänään se ihanan voiton hetki. Viimeinen askeleesi tällä multien päällä voi olla askel  täydelliseen, loppumattomaan  elämään, Taivaaseen.

Jussi Jokisaari