Isän metsää

Mieleeni nousi tapaus vuosien takaa. Evankelista matkusti junassa, sillä autoa hänellä ei ollut. Junalla tai bussilla hän liikkui kotimaan eri puolilla ahkerasti. Mitä evankelista tekee? Evankelistan virka on Pyhän Hengen antama lahja seurakunnalle apostolin, profeetan, paimenen ja opettajan viran ohella. Näiden viiden armoitusten välityksellä Jumala jakaa siunauksiaan seurakunnalleen ja sen kautta ulkopuolelle lähellä ja kaukana.
Millaisen mielikuvan evankelista – sana ajatuksiisi nostaa? Hän voi olla mies tai nainen. Pitkä tai pätkä, nuori tai ikääntynyt. Nämä ovat sivuseikkoja. Tärkeintä on se, mitä evankelista puhuu tai sanoo. Sillä evankelista on ihminen, jonka Jumala on kutsunut ja valinnut tiettyyn tehtävään: Hän on henkilö, joka tuo mukanaan hyvän tai iloisen sanoman. Raamatussa kerrotaan useista evankelistoista. Esimerkiksi Filippus ja Timoteus olivat evankelistoja. En tiedä, millaisiksi kummajaisiksi evankelista Suomessa nykyisin mielletään. Tunnen heistä useita. Moni on jo siirtynyt ikuisuusrajan taa. Yksi heistä oli vilkas, elämänmyönteinen ja ahkera evankeliumin viestittäjä. Mies oli lähes aina liikeliepeellä. Hän liikkui yleisillä kulkuneuvoilla junilla tai linja -autoilla. Koko Suomi oli hänen työaluettaan.

Ruotsinkielentaitoisena hän piipahti välillä naapurimaan puolella. Taas kerran mies oli matkalla. Junalla teki sillä kertaa matkaa jossain päin Suomea. Eräältä asemalta nousi junaan arvokkaan näköinen mies. Hän tuli saman vaunuun, jossa evankelista oli. Kävi niin, että herrasmies tuli istumaan evankelistaa vastapäätä. Lippua ostaessaan hän oli tuon paikan saanut. Evankelistan sielussa oli hätä lähimmäisistä ja heidän ikuisesta kohtalostaan. Kun herrasmies tuli istumaan häntä vastapäätä. Evankelista alkoi oitis huokailla Herran puoleen. Hän pyysi viisautta, jotta osaisi lähestyä oikein matkakumppania. Raamatussa on lupaus:” Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta niinse hänelle annetaan.” ( Jaak 1: 6 ). Juuri niin evankelista teki. Hän pyysi viisautta Herralta, jotta osaisi lähestyä vastapäätä istuvaa lähimmäistä oikein. Saatuaan ylhäältä toimintaohjeet hän katselee ääneti junan ikkunasta ohikiitäviä maisemia ja tuumii: ” Isän metsää”. Juna porhaltaa eteenpäin metsäisen seudun läpi. Muutaman minuutin välein evankelista tuumii kuin itsekseen: ” Isän metsää.” . Lopulta herrasmiehen uteliaisuus heräsi. Hän kyselee evankelistalta ihmetellen: ”Kenen poika te oikein olette? Juna on kulkenut kymmeniä kilometrejä ja te sanotte, että näkemänne metsät ovat isänne metsiä”, mies pähkäili. Miehen ei tarvinnut kauan olla tietämätön asian suhteen. Evankelista pääsi mielipuuhaansa. Hän kertoi Taivaallisesta Isästä ja Hänen rakkaudestaan. Tiedätkö miten jutustelu päättyi? Se päättyi siihen, että herrasmies tahtoi päästä saman rikkaan Isän lapseksi. Se oli jälleen yksi evankelistan tähtihetkistä. Hän sai opastaa kumppaninsa Kristuksen luokse. Hänen yhteyteensä ja Jumalan armon osallisuuteen.

Oletko tullut ajatelleeksi, että sinä Herraan uskova voit olla myös evankelista? Iloisen – ja hyvän Sanoman ilmoittaja. Jos ei kokoaikaisesti, niin vapaa – aikanasi. Pyydä viisautta Jumalalta, kuten evankelista, jotta osaat lähestyä oikein uskosta osatonta lähimmäistäsi.

Tässä maassa on tuhansia ihmisiä, jotka ovat yhtä tietämättömiä Taivaallisesta Isästä, kuin se herrasmies, joka tuli samaan junavaunuun jossa evankelista matkusti? Taivaallinen Isä on niin rikas, että Hän voi täyttää rikkauksillaan ja hyvillä antimillaan jokaisen ihmisen kaikki tarpeet. Tänään ja ikuisesti.

 

Jussi Jokisaari


Oikea motivaatio

Monet kristityt painivat sen kysymyksen kimpussa ”Mitä minun tulee tehdä miellyttääkseni Jumalaa. ”Kun on kohdannut Jeesuksen ja tullut ymmärtämään miten arvokkaan lahjan on saanut, tulee miellyttämisen ajatus luonnollisesti esiin. Se on jotenkin ihmisessä sisäänrakennettuna.  Sillä on myös keskeinen asema kaikissa uskonnoissa.

Kristinusko ei kuitenkaan ole mikään uskonto vaan se on suhde Jumalaan. Se ei ole tekemistä vaan asennetta. Kun tulee uskoon, elämä muuttuu. Siihen tulee asioita, jotka eivät siihen aikaisemmin ole kuuluneet. Niiden tekeminen on vapaaehtoista, mutta uudestisyntynyt opetuslapsi harjoittaa niitä oikealla tavalla motivaatiosta eikä pakosta. Hän ymmärtää tehdä näitä asioita, koska se on hyödyllistä hänelle itselle ja hänen lähimmäisilleen.

Pakonomaisen tekemisen toinen puoli on kieltojen noudattaminen. Opetuslapseus edellyttää myös kieltäytymään joistakin asioista. Älä tee, älä koske, älä syö… Kieltoja voi asettaa itse. Niitä voi asettaa seurakunta (tai koet niin), mutta kieltoja asettaa myös yhteiskunta, joka vaatii uskovilta korkeampaa moraalia kuin itse noudattaa. Tämä onkin erikoista, joskin ymmärrettävää. Kieltojen suhteen on aivan sama kuin tekojenkin osalta – omaa suhdetta Jumalaan ei voi ulkoistaa. Tärkeintä on motivaatio eli halu toimia siten kun on ymmärtää oikeaksi ja näkee viisaaksi. Motivaatio on vastaus siihen, ” Miksi käyttäydymme siten kuin käyttäydymme? ” (Wikipedia)

Muutama esimerkki siitä miten käskyjen ja kieltojen noudattamisen sijaan tulisi löytää parempi motivaatio. Ehkä toimit muodollisesti oikein, mutta motivaatiosi on väärä. Uskonelämään kuuluu mm seuraavia asioita: Rukous, Jumalanpalveluksiin osallistuminen, Raamatun lukeminen, uhraaminen ja evankeliointi.

  1. Rukous

Rukous on yhteys Jumalaan. Siinä puhutaan Jumalalle ja kuunnellaan mitä Jumala tahtoo sanoa. Motivaatio on hukassa, jos siitä tulee pakonomaista suoritusta, tyhjiä sanoja (liturgiaa), oman onnistumisen kehumista tai ruikutuksenomaista anomista… Näistä kaikista ja monesta mustakin väärästä motivaatiosta on runsaasti kirjallisuutta ja Raamattu on paras opas oikeaan rukoilemiseen. Tärkeintä on oikea asenne. Itseäsi ja toisia ihmisiä voit hämätä – Jumalaa et.

  1. Jumalanpalveluksiin osallistuminen

Tästä olen aikaisemmin kirjoittanut erikseen blogin nettiin n. vuosi sitten otsikolla: ”Miksi osallistua seurakunnan kokouksiin”. Tässäkin oikea asenne ja motivaatio ovat keskeisessä asemassa. Nyt on kyllä todettava, että kaikessa menestyksellisessä toiminnassa vaaditaan itsekuria. Se tarkoittaa sitä, että aika ajoin on hyvä tehdä valintoja, jotka eivät ainakaan sillä hetkellä tunnu innostavilta. Motivaatio ei ole tunne. Motivaatio auttaa tekemään hyödyllisiä päätöksiä silloin kun ei oikein muuten jaksaisi. Motivaatio on syy tehdä asioita tai jättää tekemättä.

  1. Raamatun lukeminen

Tämä on asia joka kuuluu jokaisen opetuslapsen elämään. Se avartaa ymmärtämään elämää Jumalan näkökulmasta. Mutta tätäkin asiaa voi toteuttaa myös heikolla tai väärällä motivaatiolla. Itselläni oli n. 15-20 vuotta sitten motivaatio lukea päivittäin Raamattua, mutta asenne ei ollut paras mahdollinen. Olin hankkinut raamatunlukuohjelman ja luin kirjan läpi pari kertaa vuodessa. Opin kyllä tuntemaan Raamatun sisältöä, mutta hyödyllisempää olisi ollut, jos siihen ei olisi liittynyt niin pakonomainen suorituskeskeisyys. Teko oli hyvä, mutta parempi olisi ollut syvempi Sanaan perehtyminen.

Väärä motivaatio tulee esiin silloin kun Raamattua tulkitaan vain yhtenä oman aikakautensa uskonnollisena tai historiallisena lähdeteoksena. Kun Raamatun (Jumalan) tulisi arvioida lukijan elämää, niin tässä tapauksessa lukija arvioi Raamatun ihmisten elämää.

  1. Uhraaminen

Tästä on esimerkkinä vapaaehtoistyö ja rahalahjan antaminen. Näistä olen kirjoittanut aikaisemmissa blogeissani otsikoilla: ”Seurakunnan vapaaehtoistyö – ilo vai taakka ” sekä ”Onko pikkulantti sopiva uhri”

  1. Evankeliointi ja todistaminen

Tähän pätee sama motivaatio kuin muihinkin, eli rakkaus ja vapaaehtoisuus. Evankelista ei ole pelastaja eikä käännyttäjä. Pelastustyön teki Jeesus Golgatalla ja kääntymyksen (ei käännytyksen) tekee Jeesus kolkuttamalla sydämen ovella (Ilm. 3:20) Evankelistan tulee olla Jumalan käytössä oleva sananvälittäjä. Todistajia ja pappeja ovat kaikki, jotka ovat saaneet uskon lahjaksi.

Blogisivustolla kirjoittava Jussi Jokisaari kirjoittaa elämänmakuisia blogeja kokemuksista evankelistana. Kannattaa lukea.

 

Arto Siitonen