MERIITEILLÄKÖ TEHTÄVIIN JA IKUISUUTTEEN?

Ihmisten maailmassa valitaan henkilöitä  virkoihin ja tehtäviin. Yleinen käytäntö on, että ennen kuin ketään valitaan valitsijat kokoontuvat keskustelemaan ja pohtimaan, kuka tehtävään hakeneista on sopivin ja pätevin. Valitsijat haluavat saada selville hakijan taustat, kuten koulutuksen, luonteenpiirteet ja ominaisuudet, ansioluettelon sekä mahdolliset työtodistukset. Jos  tunnettu, vaikutusvaltainen henkilö  suosittelee hakijaa tehtävään,  valitsijat ottavat sen yleensä huomioon päätöstä tehtäessä. Näin toimien valitsijat yleensä  löytävät sopivan henkilön. Mitä tärkeämmästä tehtävästä on kyse, sitä perusteellisemmin tehtävää hakeneen  sopivuus selvitetään.

 

Jumalan seurakunta on maailmassa yhteisö, jossa myös aika ajoin valitaan henkilöitä seurakunnallisiin tehtäviin. Valintaa tehtäessä tulee seurakuntaa johtavien olla äärimmäisen huolellisia ja varovaisia. jottei tehtäisi väärää valintaa. Jos niin tapahtuu se voi koitua seurakunnalle tai yksilölle kohtalokkaaksi. Onneksi seurakunnassa valintoja tekevien ei tarvitse olla oman viisautensa varassa.  On olemassa Pyhä Henki. Hän ohjasi muinoin Antiokian seurakunnan vanhimpia.  He osasivat tehdä valintatilanteessa oikean päätöksen. Seurakunnan vanhimmat valitsivat ja siunasivat  Barnabaan ja Sauluksen ( Paavalin ) lähetystyöhön. (  Apt 13: 1.- 3 ).  Paastoten ja rukouksin Barnabas ja Saulus erotettiin ja  siunattiin Herran osoittamaan tehtävään.

On tärkeää huomata, ettei valintaa tehty inhimillisen viisauden varassa. Pyhä Henki ilmaisi selkeän johdatuksensa. Uskon vakaasti, että Pyhä Henki voi ohjata yhä seurakuntaa tekemään oikeita, Jumalan tahdon mukaisia ratkaisuja.  Antiokian seurakunta tarvitsi Pyhän Hengen johdatusta pari tuhatta vuotta sitten. Vielä kipeämmin sitä tarvitaan tänään. Yksi seurakunnan suurista vaaroista  on, että seurakunnallisiin  tehtäviin valitaan joku inhimillisin perustein.

Kerron esimerkin. Tapasin tuttavani pitkään ajan jälkeen. Hän kertoi, että hänet on valittu seurakunnan vanhimmaksi. Se ei sinänsä ollut mikään uutinen.. Vuosien  saatossa olen ollut useita kertoja tilanteessa, että vanhimpien ryhmää on täydennetty. Uusia vanhimpia on  ikääntyneiden tai ikuisuuteen siirtyneiden tilalle valittu. Mutta se, mitä tuttavani sanoi  valinnasta seurakunnan vanhimmaksi hämmästytti. Kirkkain silmin veljeni tuumi: ” Veljillä ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin valita minut vanhimmaksi, sillä minulla oli niin paljon meriittejä!” En ollut uskoa kuulemaani.  Tunsin hyvin kyseisen veljen. Tiesin, että hänellä on armoitusta Sanan opettamiseen. Kuuna päivänä en olisi uskonut, että älykäs, Raamatun tunteva mies erehtyisi ajattelemaan, että hänet olisi valittu  vanhimmaksi meriittien takia!  Raamatun mukaan yhdelläkään ihmisellä tällä Telluksella ei ole sellaisia meriittejä, joiden perusteella hän tulisi meriittien ansiosta valittua seurakunnalliseen tehtävään.  Jokainen  ihminen pelastuu yksin armosta: ” Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” Ef 2: 8, 9 ). Jokainen ihminen on syntinen ( Room 3: 23, 24).  Jokainen, joka usko Jeesukseen  s a a  s y n n i t  a n t e e k s i!  On kirjoitettu   ” Hänestä ( Jeesuksesta ) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” ( Apt 10: 43 ). Sinäkin saat kaikki syntisi anteeksi uskomalla Jeesukseen! Se on Raamatun ydinsanomaa Jeesuksen ansion tähden.

 

Armosta saamme myös Jumalan seurakunnassa tehtäviä. Meriiteillä tai ansioluetteloilla, ei ole mitään arvoa Jumalan edessä. Kaikki, mitä  saamme tai teemme on pelkkää Jumalan armoa!  Se on jokaisen  hyvä muistaa! Apostoli Paavali  ymmärsi, ettei hän ole saanut mitään ansaitsemalla: ” Mutta Jumalan armosta, minä olen se, mikä olen ” ( 1 Kor 15: 10). Käydään eteenpäin ei henkilökohtaisiin meriitteihin luottaen, vaan  ainoastaan Jumalan armon varassa  ja nöyrällä sydämellä!  Vain sille tiellä Jumalan siunaus voi välittyä kauttasi ihmisille, jotka eivät tunne Kristusta.

 

Jussi Jokisaari


Todistajan ilo

Raamattua sanotaan Lupausten Kirjaksi. Eikä suotta. Joku on laskenut, että Raamatussa on yli 3000 lupausta. En ole väitettä tarkistanut, mutta tiedän, että lupauksia on paljon. Ja mikä parasta: ne eivät ole Raamatun lehdillä vain palstatäytteenä, vaan ne  ovat yhä voimassa!  Sanassa todetaan: ” Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ( Kristuksessa ) ” on” : sen tähden tulee hänen ( Kristuksen ) kautta myös niiden ” amen ” Jumalalle kunniaksi, meidän kauttamme ” ( 2 Kor 1: 20 ).

Uskallan väittää, että tämän päivän suomalaiset eivät järin paljon piittaa Raamatusta, eikä sen suurenmoisista lupauksista. Sen tähden haastan sinua Herraan uskova keskustelemaan tapaamiesi ihmisten kanssa Raamatusta ja sen suurenmoisista lupauksista. Satavarmaa on, että saat uskosta osattoman pian kiinnostumaan Kirjojen Kirjasta.  Ennemmin  tai myöhemmin  hän löytää itse Sanan kautta tien sisäisesti rikkaaseen elämään.  Ehkä vähättelet itseäsi. Kenties ajattelet, ettei minusta ole Kristuksen todistajaksi. Tämä on meille suomalaisille luontaista. Ja kuitenkin jokaisen Kristuksen oman tulisi olla Hänen todistajansa!  Siihen Jumalan Sana velvoittaa kaikkia kristittyjä: Näin on Herra sanonut: ”… vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa ( Helsingissä ), Samariassa ( Espoossa tai Vantaalla,  Juudeassa ( Uudellamaalla) ja aina maailman ääriin  saakka”( Apostolien teot 1: 8 ).

Tunnen monia vakaita, kokosydämisiä kristittyjä, jotka haluaisivat kertoa työtovereilleen tai tuttavalleen Jeesuksesta. Mutta eivät tiedä, miten pääsisi keskustelun alkuun.

Sama vaikeus on minullakin joskus ollut. Nyt jo vuosiin ei minulla ole vaikeuksia keskustelun käynnistämisessä tuntemattoman  kanssa. Voin sanoa, että keskustelun aloittaminen on äärimmäisen helppo, kun keksii sopivan aasinsillan. Kerron esimerkin keskustelutuokion käynnistämisestä. Joku aika sitten olin jälleen käymässä terveyskeskuksessa.  Tutuksi tullut lääkäri oli hoitanut asian, jonka takia olin vastaanotolle tullut. Terveyskeskuksessa oli ihmeen hiljainen hetki. Odotushuone oli tyhjä. Lääkärin vastaanotolle ei ollut tulijoita. Tajusin oitis, että nyt on hyvä tilaisuus pysäyttää lääkäri ajattelemaan tärkeimpiä asioita. Tutkimushuoneen vieressä oli pikkuruinen odotustila. Siinä oli vaatenaulakko ja pari tuolia. Lääkäri oli asiani hoitanut ja olin lähdössä kotiin. Siirryin odotustilaan. Otin päällystakkini naulakosta ja aloin napittaa sitä. Samalla huokasin kuin itsekseni: ” On tuo Raamattu ihmeellinen Kirja. Siinä on tuhansia lupauksia. Yksi Raamatun  lupaus  on lämmittänyt ja siunannut minua monta kertaa. ” Lääkärin uteliaisuus heräsi oitis ja hän kysyi: ” Mikä se sellainen lupaus on? ” Vastasin se lupaus on tällainen ” Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.” Lääkäri hämmästyi ja kysyi ihmeissään: ” Sanotaanko Raamatussa tosiaan  niin?” Vakuutin. ” Kyllä siellä sanotaan.  Jobin kirjasta se sana löytyy ” ( Job 11: 12 ). Sen pidempään en lääkärin pakeilla viipynyt, vaan läksin kotiin.  Ilo ja kiitollisuus täytti mieleni. Sain  muistuttaa kiireistä lääkäriä Jumalan Sanan lupauksista. Toivon, että hän edes hetkeksi joutui – ehkä tahtomattaan –  ajattelemaan Jumalan sanan vakavia ja ikuisia totuuksia.  Tällä vaatimattomalla esimerkillä haluan rohkaista sinua Kristukseen uskova olemaan Hänen todistajansa siellä, missä toimit ja liikut. Herrasta todistamiseen avautuu sinulle, kun kuljet avoimin, rukoilevin mielin ja nöyrällä sydämellä.  Tulet hämmästymään, miten Herran todistajaksi suostumalla oma uskonelämäsi muuttuu tuoreeksi, jännittäväksi ja äärimmäisen sisältörikkaaksi.

 

Jussi Jokisaari