Ristin työn merkitys

rebeccaMietin tänään ajatuksia armosta ja siitä, mitä Jeesus teki ristillä ja mitä se minulle merkitsee. Ajatukset nousevat pintaan kun istuskelen sängylläni ja katse harhautuu sukan alta pilkahtavaan tatuointiin. Olin ottanut sen nilkkaani muutama vuosi sitten. Tämä aihe on ollut minulle jossain määrin vaikea, enkä ollut pitkään uskossa ollessani sisäistänyt, mitä pelastettuna oleminen oikeasti tarkoittaa.

Olen kasvanut uskovaisessa perheessä. Pienestä asti minulle on opetettu, mitä kristinusko on ja mistä se tulee. On siis Jeesus, joka kuoli ristillä meidän puolesta, jotta saisimme synnit anteeksi. Sitä se oli itselleni pitkään. Perus onnellista elämää. Kävin seurakunnassa, hengasin kavereiden kanssa ja ylistelin. Jos mokailin, rukoilin synnit anteeksi ja jatkoin elämää. Meni monta vuotta, että ajattelin uskonelämän tuollaisena perus hyvänä elämänä. Se oli niin sanottua pintauskoelämää. En päässyt sisälle siihen paloon, joka tuntui olevan monella muulla uskovaisella ystävälläni. Olinko edes kuullut koskaan Jumalaa ja mitä johdatus oikeasti tarkoittaa? En kokenut samoja asioita.

Tiedän edelleen paljon ihmisiä, jotka elävät uskoaan niin, kuin minä silloin ja tyytyvät siihen. Uskosta tulee kerran viikossa rutiini harrastus, eikä henkilökohtainen suhde Jeesukseen.

Ihmisen perustarve on rakastetuksi tuleminen. Se on ihan todistettu fakta. Ihminen hakee hyväksyntää ja kunniaa asioilla, jotta saisi muilta ihmisiltä arvostusta ja positiivisuutta, eli perimmäisiltä pohjiltaan rakkautta. Pieni lapsi hakee sitä myös omilta vanhemmilta, käyttäytymällä hyvin tai huonosti. Silloin vanhempien tulisi osoittaa rajoja, jotka tuovat turvallisuuden tunnetta, rakkautta ja tunteen siitä, että joku kantaa heitä. Mikäli rakkautta ei ole tavoitettu lapsena tai nuorena, sitä haetaan lisää erilaisista lähteistä, mikä on ihan luonnollista ihmisen kasvettua. Lähteet näkyvät usein tietyn roolin saamisena koulussa. Niitä ovat esimerkiksi huippu-urheilun tavoitteet, menestys, työpaikka, ura, maine, julkisuus, raha, kumppani, romantiikka ja hellyys. Sitten tulevat hetkelliset hyvän olon lähteet, eli alkoholi, huumeet, päihteet ja seksi. Nämä asiat täyttävät hetkellisesti niitä turvallisuuden, arvostuksen, hyvän olon ja rakkauden tarpeita, mutta tosi asiahan on se, että elämä antaa turpiin ja lujaa kaikissa noissakin osa-alueissa. Ja surullista on, että ihmisen herkkä sielu ei ole oikeesti varmistettu yllättäviin pettymyksiin, joita elämä tuo tullessaan, varsinkaan ensimmäisten kokeilujen aikana. Sielu ei ole hetkessä uusiutuva asia.

Ihmisen suurimpia virheitä ensimmäisien iskujen jälkeen, on täyskäännös sinisilmäiselle rakkauden vastaanottamiselle, eli sen kokonaisvaltainen kieltäminen. Rakkautta haetaan ja ammennetaan erilaisista ja usein vääristä lähteistä, koska ihminen elää tullakseen onnelliseksi. Sitä ei kuitenkaan suostuta ottamaan vastaan syvälle sieluun asti, koska ihmisen suurin ja syvin pelko on torjutuksi tuleminen ja oman turvaverkon menettäminen. Näin elämästä alkaa tulla varovaista pintaelämää, jossa ei uskalleta elää, eli ottaa iskuja vastaan koska oikea elämä on hallitsematonta. Silloin ei tiedetä tulevasta ja kaikki tiedostamme, että emme pysty hallitsemaan ihmisiä ja heidän mahdollisia vääriä tekoja meitä kohtaan, koska emme ole Jumalia. Joten hallinnan menettäminen ihmiselle, joka elää pelossa on vaikein paikka myös uskoon tulon jälkeen, koska luonnollisesti hän haluaa ennen kaikkea hallita omaa selustaa ja turvaansa.

Itselläni kävi juuri näin. Minulle tuli pakkomielle oman elämän hallitsemisesta ja loin pitkälle tulevaisuudensuunnitelmat, ystävät, perhesuhteet ja kaiken mikä liittyy omaan turvallisuuteeni. Olin hakenut rakkautta monista asioista ja saanut takkiini useita kertoja. Olin nähnyt myös monen ihmisen kärsivän, jolloin aloin luomaan kuorta. Uskallus ottaa vastaan hyviä asioita ei mennyt sydämeen asti, koska en uskonut että minua rakastettaisiin ja että minulle haluttaisiin hyviä asioita. En kyennyt enää luottamaan ihmisiin. Tämä oli suurin ongelmani päästä uskossani syvään suhteeseen Jumalan kanssa. En uskonut, että Jumalallakaan olisi hyvää ja hienoa suunnitelmaa minun varalleni. Valitsin mielummin elää pintaliitouskoa hyvine tapoineen ja suunnitella kaikki muut asiat itse, koska tiesin, että mikäli vastaanottaisin Jumalan rakkauden, hän laittaisi minut siihen tilanteeseen, missä joudun luopumaan oman elämäni hallitsemisesta.

Tuli kuitenkin Jumalan armosta päivä, kun kuitenkin kyllästyin jatkuvaan pelkoon tulevaisuudestani ja sanoin tämän vaarallisen rukouksen Jumalalle: Olen valmis menemään sinne ihmeelliselle uskon tielle, josta kaikki läheiseni todistavat. Osoita rakkautesi, yritän uskaltaa ottaa sen vastaan!

Ei mennyt kauaakaan kun Jumala pisti minut luopumaan asioista ja huomasin olevani ihan yksin. Olin täysin hallitsemattomassa tilanteessa, mikä oli pahin pelkoni.

Silloin Jumala alkoi puhua minulle armosta. Yhtäkkiä huomasin, että en ole koskaan ymmärtänyt kristinuskon ydintä, ristin työtä. En ole ikinä vaihe vaiheelta miettinyt sitä kärsimystä, sitä tekoa, jonka Jeesus teki puolestani, että saisin olla vapaa. Ja mikä oli Jumalan osuus siihen? Asia oli ollut minulle vain ”kliseinen” fraasi Johannes 3:16 ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoisi joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” Muistan kun asia pisti ensimmäisen kerran läpi sydämen ja murruin täysin ehtoollisjumalanpalveluksessa. Maailman suurin rakkauden teko, jonka Jeesus oli tehnyt, on ollu minulle vain syntien päästön lähde. Olin elänyt uskoa ihan väärin! Vihdoin ymmärsin, että minua rakastetaan ja se rakkaus on niin syvä, ettei kenenkään ihmisen turva olisi niin vahva, että voisi kantaa paremmin, ymmärtää paremmin, toivoa minulle parempaa kuin Jumala joka antoi ainoan poikansa. Jeesus joka uhrasi itsensä, koki rankimman kivun ja kuoleman kaikkien, kaikkien, myös niiden ihmisten, joita sinä ehkä ajattelet pahimpina tai vähäpätöisimpinä. Minulle tarjottiin luotettavinta turvaverkkoa, joka kestää minkä tahansa elämän kolhun, koska kun kaadun, se ei tule koskaan katoamaan. Tämä rakkaus on niin syvä! Minun ja sinun tehtäväksi jää vain sen vastaanottaminen.

Muutama vuosi sitten otin tatuoinnin nilkkaani, jossa lukee ”Saved.” Se oli minulle ja minulta Jumalalle merkki siitä, että olen vihdoin ymmärtänyt, ettei kukaan voi erottaa siitä rakkaudesta, että olen pelastettu. Olen täydellisesti rakastettu, enkä halua enää pelätä ja hallita elämääni, koska Jumalan rakkaus osoittautuu usein kivun kautta. Se näkyi jo Jeesuksen kärsimyksessä. Mikäli haluaa nähdä todellisen rakkauden, kipuakaan ei voi syntyä ilman uskallusta ottaa välillä vastaan elämän kolhuja. Jumalalla on hyvä suunnitelma, paras suunnitelma. Usko minua! Jos vielä pelkäät elää, jätä se pelko pian! Koska mitä pikimmiten päätät jättää hallinnan täysin Jumalan käsivarsille, saat sitä nopeammin alkaa nauttia elämästä. Iloitset jopa niistä huonoistakin hetkistä ilman stressiä.