Jehovan todistajasta Jeesuksen seuraajaksi

1970 – luvun lopulla sain kutsun Raahen helluntaiseurakunnan kokoussarjan puhumaan. Ensimmäinen kokous oli  keskiviikkoiltana. Sen kokouksen lopulla joukko ihmisiä tuli salin etuosaan. He toivoivat rukousapua. Seurakunnan vastuullisten kanssa palvelimme heitä. Keskustelimme heidän kanssaan ja rukoilimme heidän puolestaan.

Kun rukouspalvelu loppui luokseni tuli  tutunnäköinen vanhempi mies luokseni. Hän ojensi kätensä ja kysyi: ” Tunnetko minut ?” Hämmästyin, kun muistin kuka hän oli. Sanoin:  ” Uuno, kuinka sinä olet tullut helluntaiseurakunnan kokoukseen?” Mies oli ex työtoverini, jonka olin oppinut tuntemaan innokkaana Jehovan todistajana. Mieleeni muistui monet lauantait, kun läksimme viikonloppuvapaalle. Lähes joka kerta Uuno tuumi tuossa tilanteessa: ” Täytyy taas huomenna lähteä kentälle – ovelta – ovelle työhön.” Ja nyt Jehovan todistaja seisoi edessäni! Ei ihme, että  olin hämmästynyt. Uuno ilmeisesti tajusi, miksi ihmettelin. Hän kertoi: ” Huomasin sanomalehdestä, että Jussi Jokisaari puhuu helluntaiseurakunnassa. Päättelin, ettei helluntailaisilla  varmaan ole kahta Jussi Jokisaari – nimistä puhujaa. Siksi tulin”, hän selosti. Emme ehtineet jutella kauemmin, kun eräs sisar tuli tervehtimään ja sanoi:  ”Tule meille aterialle huomenna klo 11. Mieheni tulee syömään samaan aikaan, sillä hänen ruokatuntinsa on silloin.” Hän kutsun myös ex työtoverini syömään. Kiittelimme kutsusta. Selvisi, että ateriakutsun esittänyt ja Uuno  olivat sukulaisia. Seuraavana päivänä noin 15 minuuttia ennen ruokailuaikaa olimme Uunon kanssa ystäväkodissa, jonne meidät oli kutsuttu. Talon isäntä tuli myös syömään. Heti syötyään hän kiirehti työpaikalleen. Sisar kehotti meitä istumaan olohuoneen puolelle. Myös hän tuli huoneeseen. Kysyin Uunolta: ” Olitko kokenut mitään, kun aina viikonlopulla lähtiessä tuumit: ” Täytyy taas lähteä kentälle.” – En ollut, ” hän sanoi. Jatkoin: ” Jos tahdot kokea, niin polvistu tähän sohvan viereen.” Hän ei miettinyt, vaan polvistui oitis. Polvistuimme hänen viereensä. Rukoilimme Uunon puolesta. Julistimme hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.  Jehovan todistajan elämässä tapahtui muutos. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja ja ikuisen elämän perillinen. Siihen hänellä ei ollut  ansioita, eikä niitä tarvitse olla: ” Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta –   se on Jumalan lahja  – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi ” (Ef. 2 : 8, 9 ). Tee, kuten Jehovan todistaja vuosia sitten. Jumalan  lahja Jeesus kuuluu myös sinulle. Ota se nöyrästi uskomalla vastaan!

”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme,” ( Roo 6: 23).  Entinen työtoverini Uuno otti uskon kautta Jumalan lahjan vastaan. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja, joka lähti kilvoittelemaan ikuista elämää kohti. Tee sama ratkaisu.  Se, miten suhtaudut Jumalan armolahjaan, Jeesukseen ratkaisee ikuisen kohtalosi.

Jussi Jokisaari


Jumalan luonteesta puuttuvat ”hyvyydet”

arto_webEdellisessä blogissani käsittelin Jumalan luonnetta ja lähinnä sitä kuinka Hän on rakkaus ja hyvä. Lupasin että käsittelen tässä blogissa kahta ”hyvää” luonteenpiirrettä, joita ei Jumalalla ole vaikka monet näin väitettävät tai luulevat.

 

Totesin jo, että kaikki Jumalassa on hyvää. Onko kaikki hyvä Jumalassa on filosofinen kysymys siksi, että pitäisi määritellä mikä on hyvä ja voiko jokin luonteenpiirre olla hyvä, jos se ei sisälly Jumalan luonteeseen. Lähden kuitenkin rohkeasti esittämän ja perustelen kahta ominaisuutta, joita pidetään yleisesti hyvyyksinä, mutta joihin Jumala ei sitoudu. Hän on näitä ”hyvyyksiä” paljon suurempi.

 

Ensimmäinen on suvaitsevaisuus. Tämä liitetään nykyisin yleisesti yksilön tai yhteisön positiivisiin ominaisuuksiin.

 

Meillä on suorastaan suvaitsevaisuuden vaatimuksen yhteiskunta. Länsimaissa vallitsee moniarvoinen yhteiskuntamalli. Tämän seurauksena on luovuttu absoluuttisen totuuden periaatteesta. Nykyisin on laajalle levinnyt käsitys totuuden subjektiivisuudesta. Kaikkea pidetään suhteellisena ja jokaisella on oma käsitys totuudesta. Kaikkia niitä pidetään yhtä arvokkaina. Useimmat tuntuvat ajatteleva, että sama se mihin ihminen uskoo, kunhan tulee uskollaan onnelliseksi. Tämä johtaa siihen, että syntiä ei saisi sanoa synniksi eikä kenenkään mielipidettä sovi sanoa vääräksi. Suvaitsevaisuus hyväksyy kaiken muun paitsi suvaitsemattomuuden. Se on ristiriidassa ehdottoman totuuden periaatteen kanssa.

 

Raamatun Jumala ei ole kaiken suvaitseva. Hän on totuudessaan ehdoton. Jumala kyllä antaa katuvalle synnit anteeksi, mutta se ei toki tarkoita että Hän suvaitsisi syntiä (Room. 6:23) tai useita erilaisia valheita totuuden tilalle. Sanoohan Jeesuskin itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” (Joh. 14:6)

 

Toinen yleisesti hyvänä pidetty periaate, jonka monet olettavat kuluvan Jumalan luonteeseen oikeudenmukaisuus. Tästä asiasta olen eri mieltä. Jos olemme tarkkoja, niin Jumala ei ole oikeudenmukainen. Tällöin sekoitetaan adjektiivit tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Jumala nimittäin kohtelee kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, mutta ei oikeudenmukaisesti. Tasapuolisuus on sitä, että kaikki ihmiset ovat tasavertaisessa asemassa Jumalan edessä. Ehkä juutalaisilla on lupauksen kautta erityisasema, mutta hekin pelastuvat Jeesuksen sovitustyön perusteella. Oikeudenmukaisuus ei ole sama kuin oikeus jakaa tuomioita.

 

Oikeudenmukaisuus on sitä, että syyllinen tuomitaan rangaistukseen ja syytön vapautetaan. Tässä asiassa olen Jumalalle kiitollinen siitä, että Hän ei ole oikeudenmukainen vaan vanhurskas ja armollinen. Pilatuksen Jeesukselle julistama tuomio on rikoshistorian suurin oikeusmurha. Barabbaan vapauttaminen vahvistaa tätä ja epäoikeudenmukaisesti ainut syytön kärsi koko maailman kaikkien ihmisten syyllisyyden. Armo ja oikeudenmukaisuus ovat jyrkästi ristiriidassa keskenään.

 

Monet jumalankieltäjät torjuvat pelastusanoman, koska kokevat Jumalan epäoikeudenmukaiseksi. Myös jotkut uskovaiset tuskailevat kysyen miksi hyvä ja kaikkivaltias Jumala ei puutu vääryyteen vaan sallii sen. Kysymykseen ei ole tyhjentävää vastausta, mutta jos edellytän Jumalalta oikeudenmukaisuutta, joudun alistumaan sen seurauksena lainmukaisen tuomion alle. Lakia en pysty täyttämään ja siksi on hienoa ottaa vastaan armo.

 

On mielenkiintoista, että vuoden 1933/1938 raamatussa oikeudenmukaisuus on mainittu vain kerran (Hebr 2:2). Sana on kreikaksi endikos, joka on UT:n alkutekstissä 2 kertaa (Room3:8) Näissä teksteissä viitataan siihen, että synnin tekijä saa oikeudenmukaisen/ansaitun palkkansa. Jumalalla on oikeus tuomita ihmiset sanansa perusteella, mutta näissäkään ei lue, että Jumala olisi oikeudenmukainen.

 

Sen sijaan vuoden 1992 raamatunkäännöksessä oikeudenmukaisuus on mainittu 31 jakeessa. Muutos verrattuna edelliseen käännökseen johtuu useassa kohdassa siitä, että 1933/38 Raamatun sana vanhurskas ”dikaios” on käännetty sanalla ”oikeudenmukainen”. Näin on esim. jakeessasa: Room 2:5. Lähes aina kun Raamatussa puhutaan Jumalan vanhurskaudesta, käytetään sanaa dikaios. Se esiintyy Raamatussa kymmeniä kertoja ja on keskeisimpiä termejä. Käsitteenä vanhurskas on vanhahtava ja vaikeaselkoinen. Sitä ei juuri käytetä arkikielessä. Ehkä se on siksi haluttu korvata sanalla oikeudenmukainen. Vanhurskas ihminen on uskon kautta pelastettu ja siksi Jumalan edessä syytön. Jumala on vanhurskas, koska Hän antaa synnit anteeksi jokaiselle uskovalle Jeesuksen sovituksen ja Sanan lupauksen perusteella. Jos käytetään vanhurskaan tilalla sanaa oikeudenmukainen, tehdään käännösvirhe. Kun Jumalan edessä Jeesukseen uskovat kerran tuomitaan syyttömiksi ja vapautetaan synnin tuomiosta, ei kyse ole suinkaan Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Kyse on Jumalan vanhurskaudesta ja armosta.

Arto Siitonen


Jumalan perusluonne – rakkaus ja hyvyys

arto_webKyseessä oleva aihe on erittäin haastava. Kolmiyhteinen Jumala on ääretön ja ikuinen kaikkivaltias Luoja. Omat kyvyt tämän ymmärtämiseen ovat hyvin rajallisia. Kuitenkin kaikilla on jokin käsitys Jumalasta. Vaikka se on puutteellinen, on tärkeää, että käsitys Jumalan luonteesta ja tahdosta on mahdollisimman oikea. Tässä Raamattu – Jumalan Sana on tärkein tietolähde.

Jokaisella on tietysti omasta mielestään se oikea käsitys Jumalasta. Kuitenkin eroja on kristityiksi tunnustavilla saati eri uskontojen edustajilla. Meidän tulee Pyhässä Hengessä lukea Raamatun kirjoituksia jotta käsitystämme Jumalan luonteesta perustuisi totuudelle eli Sanan pohjalle eikä omiin luuloihin, yleiseen mielipiteeseen tai edes kokemuksiin.

Tämä ja seuraava blogi kuuluvat siten yhteen, kerron niissä joitakin yllättäviäkin asioita Jumalan luonteesta. Perustelen omat näkemykseni Raamatulla. Arvostelkoon kukin pitääkö sanomani yhtä totuuden kanssa.

Jumalan perusluonne on mielestäni lauseissa: ”Jumala on rakkaus” tai ”Jumala on hyvä”. Rakkaus esiintyy Raamatussa satoja kertoja. Ehkä selvimmin se näkyy ns. pienoisevankeliumissa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” Joh. 3:16. Tämä lause on tiettävästi käännetty useammalle maailman kielelle kuin mikään muu lause tai ajatus. Tällaista kaikkensa antavaa Jumalan agape- rakkautta ei esiinny tietääkseni missään uskonnossa. Se on kristinuskon erityispiirre. Alkukielisessä Raamatussa on kolme muutakin rakkautta tarkoittavaa sanaa, mutta agabe on kaikkein pyynteettömin rakkauden muoto. Sillä on ei ole tekemistä tunteiden, nautintojen tai itsensä rakastamisen kanssa. Se on ennen kaikkea tekoja toisen hyväksi.

Toinen Jumalan luonnetta kuvaava adjektiivi on ”hyvä”. Rakkaus on ja hyvä ovat rinnakkaissanoja. Jos on hyvä niin rakastaa, jos rakastaa niin tekee hyvää. Ruotsin ja englannin kielissä Jumala muistuttaa sanaa hyvä: (Gud-god, God-good). Sen sijaan suomen kielessä, joka kyllä on kaunis kieli, käytetään kaikkivaltiaasta nimitystä Jumala, joka helposti tuo mieleen adjektiivin ”julma”. Jumala voi toisinaan tuntua ankaralta mutta julmuus ei kuulu kristittyjen Jumalan luonteenpiirteisiin. Jumala on tietenkin sama kaikilla kielillä, mutta suomalaisille Jumalan hyvyys ei ole ehkä yhtä selvää kuin ruotsalaisille.

Jumalan luonnetta voi kuvata monilla muillakin hyvää tarkoittavilla adjektiiveilla. Raamatusta näemme, että Jumala on mm anteeksiantava, armollinen, kaikkivaltias, luotettava, puhdas, pyhä, uskollinen, vanhurskas jne

Raamatusta löytyy lisää Jumalan hyviä luonteenpiirteitä. Jos haluat tutkia niitä voit käyttää hyväksesi nettiraamattua ja siihen liittyviä hakuohjelmia. Aiheeseen saa lisää syvyyttä vertaamalla näitä kohtia eri raamatunkäännöksissä sekä tutkimalla missä asiayhteydessä Raamatussa nämä sanat esiintyvät.

Uskon, että Jumalassa on vain hyvää. Hänessä ei ole mitään pahaa. Mutta onko Jumalan luonteessa kaikki hyvät adjektiivit? Mielestäni näin ei ole.

Yllättävää on, että joskus myös kaksi hyvää luonteenpiirrettä on ristiriidassa keskenään. Tällöin Jumalan luonteessa ei tavallaan olisikaan jotakin ”hyväksi koettua” piirrettä. Näennäinen ristiriita voi johtua siitä, että yleinen mielipide yhteiskunnassa eroaa Sanan näkemyksestä siinä mikä on hyvää ja mikä ei ole. Tai sitten jokin ”hyvyys” on toista suurempi.

– Tai voihan se olla niinkin, että tämän blogin kirjoittaja on ymmärtänyt jotain väärin

Näitä asioita havainnollistan parilla esimerkillä seuraavassa blogissani, joka on jatkoa tälle blogi-kirjoitukselle.

 

Arto Siitonen