Tasapainoinen tunne-elämä

rebeccaSelailen vanhoja kuvia kaapin pohjalta löytyneestä valokuva-albumista. Taustalla soi synkkääkin synkempi itkumusa ja kelailen hetkiä, tapahtumia, leikkejä, ystäviä, tapaturmia, nauruja, synttäreitä sekä vieraita jotka kävivät meillä, kun asuimme Unkarissa. Siirryn ajatuksissani pikkuhiljaa Suomeen ja niihin aikoihin, kun loin uusia tuttavuuksia, löysin itsestäni uusia piirteitä ja kun lähdin etsimään jokaisesta päivästä uusia tunteita.
Jäin pohtimaan nuoruuttani ja valintojani. Olen selkeästi jonkin sortin tunneriippuvainen. Nyt kun pysähdyn katselemaan ympärilläni olevia ihmisiä, niin huomaan tämän piirteen osuvan myös yllättävän moneen kulkijaan. Joillakin se näkyy erittäin vahvana, toiset taas ovat kasvaneet ihailtavan tasapainoisiksi.

Tunnepiikit ovat kristityn elämässä yllättävän vaarallisia. Asiasta ei liiemmin puhuta ääneen, koska se kulkee hyvin vahvasti käsikädessä uskomme kanssa, joka ei aina ole totta. Oletko huomannut, rukoilevasi itsellesi vastauksia ja odottavasi jotain suurempaa tunnetta, jonka uskot olevan vastaus asiaasi? Toki uskon, että Pyhä Henki toimii myös näin laskemalla sydämiimme oikean vastauksen, mutta jos jäämme siihen koukkuun, niin olemme pahassa pulassa. Emme voi laskea elämämme päätöksiä tai uskoamme pelkkien tunteiden varaan.
Jumala saattaa olla pitkän aikaan hiljaa. Olen itse kokenut sen. Mutta jos olemme kasvaneet siihen uskoon, että Herra antaa jokaisella rukoushetkellä ”järkyttävät sävärit”, petymme pian, kun Hän päättääkin olla hetken hiljaa. Usein nämä tunne-ihmiset lähtevät hakemaan hyvän olon tunnetta silloin jostain muualta.
Sen tähden, itse ainakin haluaisin korostaa enemmän juuri uskoon tulleille tai kenties entisille päihteiden käyttäjille, ettei Jumala ole pelkkä hyvän olon tunteen lähde. Uskomme perustuu Raamattuun ja sen ohjeisiin. On hyvä koetella kaikki sanan kautta, jolloin tiedämme varmaksi, ovatko vastaukset, joita saamme omien tunteiden varassa luotuja vai Pyhän Hengen viitoittamaa varmaa tietä.

Muutamalla ystävälläni on erittäin rajut tunnenousut tilanteeseen kuin tilanteeseen. Heidän innostuksensa nousee pilviin pienestäkin positiivisesta asiasta. Nämä ”intopiukeet positiivarit”, ovat yhdenlaisia lempi-ihmisiäni ja tykkään olla heidän iloisessa ilmapiirissään. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomioni siihen, että heidän elämässään on suuria masennuksen jaksoja, joista kestää kauan nousta takaisin tielle. Heidän on vaikea käsitellä tunteita. Niin iloja kuin surujakin. He heittäytyvät kaikkeen ”satasella”, mutta kun negatiivisuus ottaa vallan, he märehtivät masennuksen kuopassa.

Daavid puhuu psalmeissa turmion kuopasta josta, Herra nosti ylös vahvalle kalliolle (Ps. 40). Jumala tahtoo nostaa sinut ylös, mutta sielunvihollinen painaa alas. Näissä tilanteissa meidän täytyy valita, kumman tilan valitsemme tunnetilastamme riippumatta.
Tutkin vielä hetken aihetta, ja ymmärsin, että ihminen on hyvin tunteellinen ihminen. Sielunvihollinen tietää sen parhaiten. Vihollisen suurin tehtävä on painaa meidät alas, joten hän käyttää masennusta yhtenä suurimpina avaimenaan. Masentunut, surullinen tai ahdistunut ihminen on voimaton, ja hänen toimintakykynsä heikkenee. Näin Jumalan valtakunnan edistys hidastuu, joka on sielunvihollisen suurin päämäärä.

Raamatussa on selkeästi viitoitettu asioita, kuten toivottomuus, lannistuminen, pettymykset, tuho, velka, sairaudet, ahdistus ja riidat, joilla vihollinen yrittää saada meitä vaipumaan masennukseen. Nyt kun tiedämme nämä asiat meidän, ei tulisi katsoa ongelmaan ja vaipua tunteidemme mukana epätoivoon, vaan Herra tahtoo meidän katsovan Häneen ja elävän iloiten.
Jos päätät elää näin, se ei tarkoita, etteikö elämässäsi tulisi uusia pettymyksiä tai lannistavia tilanteita, mutta olet päättänyt, ettet anna niiden painaa sinua alas. Jumala tulee siunaamaan sinua, ja hän on luvannut auttaa sinut ongelmista voittoon. Päätös tunteiden hallitsemisesta ei ole päivässä opittava tapa.
Keitän uutta kahvia ja vaikka olenkin ollut kuukauden kovassa flunssassa. En anna sen painaa alas. Ulkona on kaunis, kylmä, aurinkoinen pakkasaamu. Yritän imeä D-vitamiinit ikkunan läpi ja rukouksessa pyydän itselleni enemmän herkkyyttä tunnistaakseni Pyhän Hengen rohkaisuja omien kiukuttelujeni seasta.

Rebecca Palmi


Oletko ”kiikun-kaakun” -uskossa?

Joku aika sitten olin läheisen, hiljaisen, vakaan kristityn maanviljelijän hautajaisissa. Ikuisuuteen siirtynyt tunnettiin ahkerana ja vaatimattomana lähimmäisenä. Puolison ohella vainajaa kaipaamaan jäi 5 tyttöä ja 2 poikaa. Kaikki olivat jo täysi – ikäisiä. Lisäksi jäi muutama kolmannen polven edustaja kaipaamaan isoisää. Oli myös muita sukulaisia ja ystäviä, jotka olivat saattamassa vainajaa hänen viimeisellä matkallaan. Hautaan siunaamisen jälkeen saattoväki kokoontui tarjoilu – ja muistotilaisuuteen. Vanhin poika, muisteli lämmöllä lapsuusaikaansa ja niitä tapauksia, joita hänelle oli isästä jäänyt lapsuuden vuosilta.
Ikuisuuteen siirtynyt tunnettiin vaatimattomana, työteliäänä miehenä, joka ei uskostaan pitänyt meteliä. Siitä huolimatta hänen elämänsä oli puhunut. Se tuli julki muistotilaisuuden puheista. Poismuuttanut oli puhunut. Ei sanojen, vaan vaelluksensa kautta. Tilaisuuden jälkeen mieleeni nousi vakava kysymys. Millaisen muiston jätän jälkeeni? Toivottavasti en sellaista, joka kiinalaisessa sananlaskussa on: ” Sinun elämäsi puhuu niin kovaa, etten kuule, mitä sinä sanot.” Vainajan muisto oli jäänyt puhuttelemaan hänet tunteneita. Tarjoilu ja muistohetki kesti pari tuntia. Sitten saattoväki poistui. Ennen kuin vaimoni kanssa läksimme, hyvästelimme lähiomaiset. Vainajan nuorempi poika oli toisessa huoneessa, kun hyvästelimme. Tunsin hänet hyvin. Tiesin, että hän on raitis, ahkera ja työteliäs. Hän jatkoi isänsä jälkeen kotitilan viljelyä. En tiennyt millä tolalla pojan ikuisuusasiat olivat. Siksi kysyin ”Miten sinun kohdallasi nämä uskon asiat ovat? Oletko uskossa?”

Kysymys vaati vastausta. Odotin hetken, mitä hän sanoisi. Vastaus tuli: ”Se on siinä kiikun kaakun!” Sanat yllättivät. Ymmärsin, ettei hän oikein tiennyt oliko hän uskossa Herraan, vai eikö? En halunnut häiritä miestä enempää, vaan läksimme pois.

Nyt esitän saman kysymyksen: Onko sinulla henkilökohtainen usko Jeesukseen, Kristukseen. Jumalan Poikaan? Se on elämän tärkein kysymys. Siihen tulee vastata henkilökohtaisesti. Jos uskon asiasi ovat kunnossa, silloin asiasi ovat hyvin. Jos tilanteesi on kiikun kaakun, käänny rukouksessa Herran puoleen. Huuda avuksi Herran nimeä. Siten Raamatun lupaus voi toteutua: ” Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu. ” Pelastuu, mistä? Synnistä, tulevaisuuden pelosta ja ikuisesta kadotuksesta! Tätä aarretta kannattaa etsiä tänään. Sillä nyt on otollinen aika!

Jussi Jokisaari


Kaksi tapaa antaa palautetta

Tervehdys kaikille blogin lukijoille!Olen Arto Siitonen (59 v). Uskoon tulin ateistina vuonna 1981. Kasteella kävin 1986, jona vuonna avioiduin vaimoni Marjatan (Mallu) kanssa. Jumala on uskonut meille kolme poikaa vv. 1989-93. Malmin Saalemiin liityin 1994. Olen toiminut alusta asti vapaaehtoistehtävissä.

Blogeissa kirjoittajalla on saarnaa suurempi vapaus ilmaista omia mielipiteitään. Koska blogi on kirjoitettua viestiä, siinä voi haastaa lukijoita pysähtymään pohdiskeluun. Ketään tai kenenkään mielipiteitä ei kuitenkaan sovi vähätellä. Omissa kirjoituksissani pyrin toisinaan jopa provosoimaan lukijoita tuomalla esiin myös kiistanalaisia näkemyksiä. Raamattua en kyseenalaista, mutta tulkintoja kyllä, kuitenkin välttäen turhia oppiriitoja. Kannattaa joskus pysähtyä miettimään ”itsestäänselvyyksiä” ja totuttuja tapoja. Siis miettiä miksi teen tai ajattelen juuri näin. Me olemme seurakunnan jäseninä kaikki erilaisia ihmisiä ja meillä on myös erilaisia mielipiteitä. Kuitenkin uskon perustus on kaikilla sama.

Kaksi tapaa antaa palautetta: huono ja hyvä

On olemassa eräs huono tapa käsitellä asioita. Sitä esiintyy sekä uskovilla, että ei-uskovilla. Se on erityisen ikävä ilmiö seurakunnassa siksi, että se on yleensä sävyltään negatiivista. Jo Paavalin aikana ja aikaisemminkin tähän sortuivat erityisesti vanhemmat naiset (1.Tim. 5:13), mutta sen osaavat hyvin myös nuoret ja miehet. Tähän ilmiöön on useita syitä, mutta eräs suurimmista on ihmisten kiinnostus ja arvostelun halu koskien toisten mielipiteitä tai toimintaa. Sosiaalinen media on kasvattanut tätä ilmiötä räjähdysmäisesti yhteiskunnassa. Kunnialoukkauksista ja herjauksista on tullut valitettavan yleistä kun mielipiteitä voidaan nimettömänä levittää sen avulla.

No mikäs tämä ikävä ilmiö on? No, se on tietysti juoruilu asianosaisen selän takana.

Albert-Edelfelt-xx-The-gossipEnsimmäisen blogini aihe on juoruilu. Se voi liittyä saarnoihin, blogeihin tai yleisesti seurakunnan toimintaan. Tarkoitus voi olla hyvä eli epäkohtiin puuttuminen, mutta toimintatapa on väärä. Vaikka se olisi aluksi suhteellisen harmitonta ja aiheellista, juorulla on taipumus kerätä itseensä ilkiöitä ja pikku valheita kulkiessaan suusta korvaan tai kännykästä toiseen. Tämä johtuu siitä, että jatkaessaan kulkuaan juorun täytyy säilyttää mielenkiintonsa, jotta se pysyisi elossa.

Juoruilu ja pahan puhuminen toisesta selän takana on kuin puukottaisi toista selkään sanan veitsellä. Jeesus opettaa miten tulee menetellä jos veljesi on langennut syntiin ja mietit pitäisikö – hyvää tarkoittaen – puuttua asiaan. Hänet yritetään palauttaa uskon tielle häpäisemättä: (Matt.18: 15-18). Se on hyvä esimerkki oikeasta tavasta puuttua lähimmäisen elämään syntikysymyksessä, mutta mielestäni sitä voi soveltaa muihinkin tilanteisiin. Jos esim ystäväsi on rakastunut luonnevikaiseen narsistiin eikä ole tätä luonnevikaa huomannut, koska rakkaus on sokea ja narsisti on etevä peittämään vikansa. Tällöin voi varovasti huomauttaa asiasta, koska motiivina on ystävyys eikä pahanilkinen juoruilu.

Joskus juoruilun syy on pelko, että suoraan asianomaisille annettu palaute johtaa juoruilijan vaikeuksiin tässä ihmissuhteessa. Jeesus on tässä, kuten niin monessa muussakin, asiassa meille hyvä esimerkki. Ajatelkaapa miten Jeesus puhutteli fariseuksia. Selän takana opetuslapsiaan hän varoitti: ”Kavahtakaa fariseusten hapatusta.” (Luuk. 12:1) Mutta Herramme ei sortunut juoruiluun. Hän tiesi fariseusten sisimmän. Hän ei myöskään jättänyt ulkokullattujen fariseusten vastustamista siihen vaan Hän rohkeasti ja suoraselkäisesti sanoi kirjanoppineille ja fariseuksille päin naamaa mm. ”Te kyykäärmeiden sikiöt.” (Matt. 23:33) Hän myös perusteli kovat sanansa ja Jeesuksella oli Jumalan Poikana auktoriteetti alhaisesta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta. Se oli ilkeästi sanottu ja fariseukset tietysti suuttuivat. Jeesuksen sanat olivat vertauskuvalisesti totta, mutta Jeesus sai myöhemmin maksaa rehellisyytensä ja rohkean julkeutensa Golgatalla.

Blogeilleni olen asettanut seuraavia tavoitteita ja toiveita. Ensiksi: ketään minulla ei ole tarkoitus loukata mielipiteilläni. Toinen toivomukseni on: Jos koet pakottavaa tarvetta antaa palautetta blogeistani, ota yhteyttä. Kolmas toiveeni on, että blogit synnyttävät ajattelua, kysymyksiä ja kannanottoja puolesta ja vastaan. Olen kiinnostunut sekä positiivisesta ja negatiivisesta palautteesta, joka osoitetaan minulle suoraan tai sähköpostin kautta. Toivon, että kirjoitukseni herättäisi jonkinlaista liikehdintää muidenkin aivoissa. Siis lyhyesti: tavoite on vuorovaikutuksen ja itsenäisen ajattelun lisääminen.

S-posti: arto.siitonen(at)hsl.fi


Pysykää Jeesuksessa

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” (Joh. 15.4) ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Ap. t. 2:42)
Liian monille on käynyt niin, etteivät he ole pysyneet Jeesuksessa. Kerran he tulivat Hänen luokseen, lähtivät seuraamaan Jeesusta, kokivat voimansa, mutta eivät halunneet pysyä Hänessä. Ei ole itsestään selvää, että kaikki, jotka kerran tulevat Mestarin luokse, myöskin pysyvät loppuun asti Hänessä ja Hänen Sanassaan. Jos oli tarpeellista muistuttaa tästä Raamatun kirjoittamisen aikoina, on se vielä tarpeellisempaa näinä viimeisinä aikoina.

Sinä, rakas seurakuntalainen, joka luet näitä rivejä: pysy Jeesuksessa! On tarkoitus lähteä matkaan, tulla uskoon, mutta se ei hyödytä mitään, ellei pysytä Jeesuksessa perille taivaaseen asti.
On tärkeää pysyä hyvissä harrastuksissa, pysyä mukana toiminnassa, pysyä sillä paikalla, että palvelee uskollisesti tehtävissään, pysyä seurakunnassa. Mutta kaikkein tärkeintä on kuitenkin pysyä Jeesuksessa, sillä joku voi pysyä mukana toiminnassa, voi pysyä mukana seurakunnan jäsenrekisterissä, mutta on jo irrottanut otteensa Jeesuksesta omaksi kadotuksekseen. Rukoilkaamme sellaisille Herran uudistavaa voimaa pian!
Sielunvihollinen haluaa tähdenlentoja, jotka syttyvät, mutta sammuvat pian. Jumala haluaa tehdä meistä todellisia tähtiä, jotka syttyvät pysyäkseen ja palaakseen aina ja iankaikkisesti. ”Jos te pysytte minussa, ja minun Sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää.” (Joh. 15:5,7)

Pysy opetuksessa

Jumalan Sanan opetus vahvistaa uskovaa niin kuin leipä vahvistaa ruumista. Se auttaa pysymään suoralla, raittiilla polulla. Kaikenlaiset epäterveet opintuulet puhaltavat tässä maailmassa, mutta Sanan opetuksessa pysyvällä on mahdollisuus varjeltua.
Tule mukaan raamattutunneille. Älä jää yksin. Kysy Sanan neuvoa ja pysy Sanan opetuksessa niin kuin alkuseurakuntalaiset tekivät. Älä etsi ainoastaan tunnekuohuja, älä tyydy olemaan ”kääpiökristitty”, joka ei kasva Sanan opetuksessa, vaan ole nöyrästi ja sydän avoimena kuulijan paikalla. Älä ole ”uskovainen turisti”, joka kulkee ilmojen mukaan. Äläkä ole ”kastemato-uskova”, joka näyttäytyy seurakunnassa vain sateella (herätyksen aika, konsertit, suurtapahtumat), mutta kuivalla säällä pysyy omissa onkaloissaan.

Pysy keskinäisessä yhteydessä

Uskovien yhteys on Jumalan lahja. Kukaan ei pysy palavalla paikalla Jeesuksessa, jos hän jää yksin. Saatanakin tietää tämän, siksi se haluaa eristää meidät seurakunnasta ja kaikesta uskovien yhteydestä. Jumalan lauma varjelee ja suojelee, mutta yksinäinen lammas on sudelle helppo saalis. Saatana vihaa erikoisesti seurakuntaa, uskovien avioliittoja ja Israelia.
Sisaret ja veljet, on ollut ihana huomata, miten suuri siunaus on uskovien keskinäisellä yhteydellä. Älä riko sitä juoruilla ja sopimattomalla käytöksellä, vaan vaali keskinäistä yhteyttämme rakkaudella ja viisaudella. Keskinäistä yhteyttä koetaan myös kodeissa, leireillä, monessa paikassa ja monella tavalla myöskin seurakunnan rukoushuoneen ulkopuolella.

Pysy ehtoolliskokouksissa

Ehtoollisyhteys on aivan valtava ja ihmeellinen siunaus seurakunnalle. Sitä ei korvaa mikään muu siunaus. Erityisesti ehtoollisessa koetaan olevamme yksi ruumis Jeesuksessa, ja siinä on myös terveyden voimia välittävä vaikutus. Sana sanoo, että kun ei osallistuta ehtoolliselle niin kuin pitäisi, niin ”on joukossanne paljon heikkoutta ja sairautta ja moni on nukkunut pois” 1. Kor. 11:30 (esp. käänn. mukaan). Oletko heikko, näivettynyt, kuiva? Mikä on suhteesi ehtoolliseen? Tuntuu niin murheelliselta nähdä seurakuntalaisia, jotka kuukaudesta toiseen eivät osallistu ehtoolliselle. Tule nyt mukaan!

Pysy rukouksissa
Siellä missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Siksi sanotaan monikossa ”rukouksissa”. Voimme rukoilla, anoa, kiittää ja ylistää yksin. Mutta tätä kaikkea saamme tehdä myös yhdessä seurakunnan rukouskokouksissa, kodeissa ja kaikkialla. Eikö se riitä, että rukoilee kodissaan yksin? Ei se riitä! Tule mukaan rakentamaan seurakuntaa myös yhteisiin rukouskokouksiin.
Rukoilemaan oppii vain rukoilemalla. Jumala haluaa antaa Pyhän Hengen voimaa, että rukoilisimme ”Hengessä ja Totuudessa”, sillä sen kaltaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Hän on luvannut kuulla heikotkin huokaukset.
Sinua tarvitaan, rakas seurakuntalainen: rukoile itsesi puolesta, seurakunnan puolesta, työntekijöiden ja vanhemmiston puolesta, kotimaantyön ja lähetystyön puolesta, evankeliointityön ja nuortentyön puolesta. Rukoile perheiden ja lasten ja pyhäkoulujen puolesta. Rukoile yksin ja yhdessä toisten kanssa ja sinulle käy niin kuin Jobille: ”Kun Job rukoili ystäviensä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon”. Job 42:10
Pysytään Jeesuksessa, Sanan opetuksessa, uskovien keskinäisessä yhteydessä, ehtoolliskokouksissa ja rukouksissa! Pysytään rakkaudessa toisiamme siunaten, niin herätyksen Henki saa jatkua ja levitä Jeesuksen nimessä, aamen!

Mika Särkkä


Kristus-ruumiin rakentajat

Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.

Koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti. Ef. 4:11–12, 1. Kor. 14:12
Jeesus on omalla verellään ostanut itselleen seurakunnan. Uuden Testamentin puolella sille on annettu useita valtavia nimiä. Seurakunta on mm. Kristuksen morsian, lampunjalka, majatalo, kaikkien kansojen rukoushuone ja Jumalan perhe. Eräs paljon puhuva seurakunnan nimi on Kristuksen elävä ruumis.
Ilmestyskirjan pedolla on monta päätä, mutta seurakunnalla on vain yksi pää ja Hän on Kristus, ruumiin Vapahtaja. Me uskovat olemme yhdessä Kristus-ruumiin jäseniä, kiinteässä elinyhteydessä päähän sekä toinen toisiimme.
Meidän kaikkien tehtävä on olla tämän seurakuntaruumiin rakentajia. Olemme erilaisina jäseninä samassa ruumiissa samaa tehtävää varten pelastettuja: rakentamassa Herran seurakuntaa. Tämä on taivaallista kehonrakennusta, ”body buildingiä”.

Koska seurakunta koostuu vajavaisista, armosta pelastetuista ihmisistä, siinä ilmenee aina jotain puutteita, korjattavaa ja rakennettavaa. Rakennuspiirustuksista eli Raamatusta tahdomme katsoa mihin suuntaan, miten ja millä tavalla tulee seurakuntaruumista rakentaa.
Seurakunnan rakentaminen on palvelustyötä: ”– tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” Tällaiseen palvelustyöhön meidät jokainen on pelastettu ja kutsuttu. Saamme vapaaehtoisesti rakkaudesta Jeesukseen luovuttaa itsemme elävinä jäseninä Herralle ja rukoilla Häntä, joka on pää: ”Tee minusta käyttökelpoinen, armossasi käytä minua.”
Kukaan ei pärjää pelkillä jaloilla ja käsillä tai pelkästään suulla ja korvalla, vaan tarvitsemme kaikkia jäseniä yhdessä toimiaksemme hyvin. Jos yksikin jäsen lakkaa toimimasta, sen vaikutus tunnetaan koko ruumiissa! Jokainen yksilöjäsen säilyy elinvoimaisena vain, kun se on yhteydessä päähän ja koko ruumiiseen. Leikkaapa käsi irti ja heitä se pois, niin se kuivettuu ja kuolee.

Sinä siis tarvitset seurakuntaa, mutta seurakunta tarvitsee myös sinua! Voit olla seurakunnan rakentaja omalla paikallasi silmänä, korvana, kätenä, jalkana eli todistajana, puhujana, esirukoilijana, laulajana, uhraajana, kuulijana, avustajana jne. Kukaan meistä ei ole kaikkea tätä, mutta jokainen meistä voi olla jotakin näistä.
Seurakuntaruumiissa, niin kuin ajallisessakin ruumiissa, on sekä vahvoja että heikkoja jäseniä, näkyviä ja näkymättömiä jäseniä. Sana sanoo, että ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä. 1. Kor. 12:22: ”Jumalan voima onkin kätketty heikkouteen.” 2. Kor. 12:10 ”Sillä kun olen heikko, silloin olen väkevä.” Seurakunnan pää, Jeesus säätelee jokaiselle riittävästi toimintaa, joka pitää jäsenet elävinä ja toimintakykyisinä, sekä antaa myös riittävästi lepoa, että jaksetaan palvella loppuun asti.

Olemme saaneet seurakuntana etsiä rukouksin armolahjoja ruumiin rakentumiseksi ja kokea ihanaa siunausta Sanan ja rukouksen äärellä. Pyhä Henki tahtoo jakaa kaikille armolahjojaan. Mitä Jeesus on sinulle antanut? Onko lahjasi viritetty ja tuotu käyttöön kaikkien rakentumiseksi? Millä tavalla sinä saat olla mukana tässä palvelustyössä, vai etkö vielä tiedä palvelupaikkaasi?
Viritkööt profetiat, tiedon ja viisauden sanat, uskon ja ilmestyksen henki, sairaiden parantumiset, kaikki armoitukset rohkeasti seurakunnan rakentumiseksi! Tuo lahjasi seurakunnan keskelle ja palvele iloiten. Ellet vielä tiedä mitä olet saanut, rukoile Herraa näyttämään se sinulle. Pyri saamaan hengellisiä lahjoja, tavoittele runsaasti parhaita armolahjoja ja pyri oikein innokkaasti palvelemaan! Palvele myös nöyrin mielin, sillä et sinä olisi ruumiissa mitään, ellei Herra olisi sinua siihen armostaan asettanut.

Mika Särkkä